perjantai 31. maaliskuuta 2017

Miten Espoosta tehdään tulevaisuuden kestävä kaupunki

Espoo on menestynyt hyvin kestävien kaupunkien kilpailuissa. Viime vuonna Espoo sijoittui parhaaksi Euroopan kestävien kaupunkien vertailussa, jossa toiseksi sijoittui Tukholma ja kolmanneksi München. Vertailussa oli mukana 145 Eurooppalaista kaupunkia joita vertailtiin 86:lla kestävyysindikaattorilla. Espoolla oli paljon vahvuuksia vertailussa. Sosiaalisessa kestävyydessä erityisesti osallisuus, asuttu ympäristö ja turvallisuus saivat korkeat arviot. Ekologisessa kestävyydessä esiin nousivat erityisesti puhdas vesi, ilma ja maaperä. Taloudellisessa kestävyydessä Espoo sai huippuarviot osaamisessa ja työvoimassa.

Muitakin vastavia vertailuja on tehty ja niissä Espoo on myös sijoittunut hyvin. Global destination sustainability indexissä Espoo on sijalla 9. Tässä vertailussa Espoo sai parhaat arvosanat ympäristösuorituskyvyssä ja sosiaalisessa suorituskyvyssä, jossa Espoo sai täydet pisteet. Kestävyysjohtamisessa Espoo sijoittui tässä vertailussa heikommin.

Jokaisessa vertailussa perusteet ja indikaattorit vaihtelevat jonkin verran, mutta on selvää, että Espoolla on paljon olemassa olevia vahvuuksia ja vahvuuksien pohjalta on hyvä kehittää tulevaisuutta. Kehitettävät asiat liittyvät pääosin siihen, miten kasvua voidaan jatkossa toteuttaa kestävästi. Kasvun ei pidä tapahtua lähiluonnon, ympäristön puhtauden, viihtyisyyden ja turvallisuuden kustannuksella. Kasvu pitää myös suunnitella niin että uuden rakentaminen on kestävää: alueiden tiivistäminen, lisääntyvä liikenne ja infrastruktuuri pitää suunnitella vähäpäästöiseksi ja resurssitehokkaaksi.

Avainasemassa on joukkoliikenteen kehittäminen ja parantaminen, laadukas kaavoitus ja aluesuunnittelu ja lähiluontokohteiden suojelu. Kaupungin pitää kasvaa sisäänpäin, jotta lähiluontoalueet voidaan säilyttää. Uudella rakentamisella voidaan myös elävoittää olemassa olevia asuinalueita ja luoda pohjaa paremmille palveluille, mutta onnistunut toteutus vaatii asukkaiden kuuntelua ja laadukasta kaavoitusta ja rakentamista. Osallisuus on saatava uudelle tasolle, jotta kehitys on aidosti asukaslähtöistä.

Tulevaisuudessa työn murros näkyy yhä enemmän kestävässä kaupunkisuunnittelussa ja muutokseen on herättävä jo nyt. Etätyö ja projektipohjainen yrittäjyys lisääntyy jolloin asuinalueilla tarvitaan uudenlaisia palveleuita: etätyökahviloita ja toimistohotelleja, tiloja, joissa voidaan kohdata asiakkaita ja kumppaneita sekä toimitiloja pienille yrityksille. Muutoksella on paljon etuja: liikkumistarve vähenee ja asuinalueet elävoityvät ja monipuolistuvat. Tämä vaatii kuitenkin uudenlaista kaavoitusta: nukkumislähiöt ja keskustalähtöinen kehitysajattelu ovat menneisyyttä ja tulevaisuuden kaupunki kehittyy asuinalueilla.

Liikenteen osalta on myös suuri murros odotettavissa. Liikenne palveluna (MaaS) sekä sähköinen liikenne uudistaa liikenneinfraa ja luo mahdollisuuksia paremmalle joukkoliikenteelle sekä liikenteen haittojen vähentämiselle. Liikennesuunnittelussa tarvitaan myös ajattelutavan muutos infralähtöisestä ajattelusta asiakaslähtöiseen ajatteluun. Lähtökohta pitää olla liikkumistarpeessa ja liikkumisvalintojen taustatekijöiden ymmärryksessä, ei sitoutumisessa tiettyihin liikennemuotoihin. Liikennemuodot, tehokkuus ja mahdollisimman vähäpäästöinen kokonaisuus voidaan suunnitella, kun tarveohjaus on selvä.

Kestävässä kaupungissa luodaan myös työtä, hyvinvointia ja taloudellista lisäarvoa. Puhtaat ja vähäpäästöiset ratkaisut työllistävät jo nyt merkittävästi Espoossa. Keilaniemessä on monia globaaleilla markkinoilla toimivia yrityksiä, jotka erottautuvat kestävillä ratkaisuilla. Otaniemen osaamispohjasta luodaan ja voidaan luoda paljon lisää yrityksiä, jotka voivat testata ratkaisujaan Espoossa, saaden referenssejä avata markkinoita. Vähäpäästöistä, resurssitehokasta ja kestävää kaupunkia kannattaa rakentaa yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Viimeisenä, mutta erittäin tärkeänä osana Espoo on leimallisesti lasten ja nuorten kaupunki. Tulevaisuus on päiväkodeissamme, kouluissamme, lukioissamme ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Espoo on kestävä ja vastuullinen kaupunki, kun se tarjoaa inspiroivan ja turvallisen ympäristön lapsille ja nuorille ja ottaa huomioon myös heidän näkemyksensä.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Länsimetron liityntäliikenteen suunnittelussa on tehty virheitä

Kokonaismatka-aika on erittäin tärkeä tekijä hyvässä ja houkuttelevassa joukkoliikenteessä. Kuitenkin Länsimetron liityntäliikenteen suunnittelun johtotähdeksi on nostettu kokonaismatka-ajan sijaan bussien vuoroväli, vaikka usein kulkevasta bussista ei ole juurikaan iloa jos kokonaismatka-aika pitenee pahimmillaan kaksinkertaiseksi ja muuttuu vaihdolliseksi.

Tämä on tilanne monilla alueilla, joilla metron liityntälinjojen reitit ovat nykyisiä bussilinjoja hitaampia kokoomalinjoja, ja vaihdollisuus joka tapauksessa hidastaa matkaa. Olisi pitänyt tehdä päinvastoin: nykyisiä linjoja nopeampia liityntäreitityksiä, jotka kompensoivat vaihdon ja metron kiemurtelevan reitin tuomaa matkan hidastusta.

Toinen virhe on päätös lopettaa linjoja, joita metro ei pysty korvaamaan. Esimerkiksi linja 3 ja linja 195 luovat tällä hetkellä nopeita yhteyksiä esimerkiksi Matinkylän ja Leppävaaran ja Latokasken ja Olarin välille. Tällä hetkellä vartissa sujuva matka kestää metron kautta yli kaksinkertaisen ajan, pahimmillaan kahdella vaihdolla.


Metro on kallis investointi eikä siitä saada toivottuja hyötyjä jollei se myös houkuttele tarpeeksi matkustajia. Heikot liityntäbussiyhteydet ja karsitut bussilinjat voivat johtaa autoilun lisääntymiseen. Vielä on aikaa korjata liikennöintisuunnitelmat sellaisiksi, että matka-ajat säilyvät kohtuullisina ja Länsimetro saa hyvän alun, jota kaikkien vaikeuksien jälkeen sopii toivoa.

Alla vielä käytännön esimerkki arkiaamun yhteydestä Latokasken ja Kampin välillä. 

Tällä hetkellä matka-aika on reittioppaan mukaan 36 min.


Länsimetron Tulevat reitit-palvelussa saman reitin matka-aika on 45-48 min. Kuitenkin tämäkin antaa todellista hiukan optimistisemman kuvan: liityntäbussin 157 matka-aika on tulevat reitit-palvelun mukaan 21-24 min, metron matka-aika on sen mukaan 21 min, ja jos oletetaan vaihdon kävely- ja odotusajaksi optimistinen 5 min yhteensä, on kokonaismatka-aika 47-50 min, eli jopa 15 min enemmän kuin tällä hetkellä. 15 minuutin matka-ajan pidennys on paljon tällä hetkellä 36 minuutin matkassa. Niille, joille matka-aika on tärkeää, joukkoliikenne näyttäytyy  tällä välillä huomattavasti nykyistä vähemmän houkuttelevana. Vielä enemmän matka-aika tulee pitenemään ruuhka-ajan ulkopuolella, kun metron vuoroväli on hitaampi ja myös vaihdot ovat hitaampia. 

Tämän esimerkin osalta matka-aikaa voisi nopeuttaa esimerkiksi ohjaamalla reitin 157 Länsiväylälle sen sijaan, että se on reititetty menemään Suomenojan, Friisilän ja Tiistilän kautta.



tiistai 14. maaliskuuta 2017

Miten koulujen sisäilmaongelmista päästään eroon

Espoon koulujen sisäilmaongelmat ovat nousseet vaaliteemana laajemminkin esiin. Tuhannet oppilaat ovat parhaillaan väistössä koulujen sisäilmakorjausten vuoksi ja uusia kohteita ilmaantuu jatkuvasti. Turvalliset ja terveelliset koulutilat on yksi tärkeimmistä syistä että itsekin asetuin vaaleissa ehdolle.

Miten koulujen sisäilmaongelmista päästään eroon? Helppoja ratkaisuja ei ole, koska ongelmat ovat monen tekijän summa: taustalla on korjausvelkaa, huonoa rakentamisen laatua, puutteita kiinteistöjen huollossa, kunnossapidossa ja ylläpidossa, tiedon puutetta turvallisista materiaaliyhdistelmistä ja rakentamistavoista, huonosti tunnistettuja ja korjattuja kosteusvaurioita, riittämätöntä koettujen ongelmien kartoittamista, ylitäysiä ja väärin käytettyjä tiloja, heikkoa tiedonkulkua sekä epäselviä hallintorajoja ja vastuita.

Tämän murheellisen listan kaikkiin asioihin on puututtava, että asiaan saadaan riittävä parannus. On selvää, että tarvitaan rahaa selvityksiin, suunnitteluun ja korjausten toteuttamiseen, mutta moni asia ratkeaa myös ilman rahaa: hyviä käytäntöjä ja uusinta tutkimustietoa pitää soveltaa ketterästi käytäntöön, vastuiden on oltava selkeät ja tiedon läpinäkyvää, ja oirekyselyt pitää ottaa osaksi rutiinitoimintaa.

Koska sisäilmaongelmien syyt voivat olla niin moninaiset, korjaustarpeen mittariksi on viipymättä nostettava myös kiinteistön käyttäjien kokemat oireet. Niiden pohjalta voidaan käynnistää tarvittavat lisäselvitykset joilla juurisyy oireisiin saadaan selville. Taustalla voi olla moninaisia syitä, kuten sopimattomien materiaaliyhdistelmien kemiallisia päästöjä, kosteusvaurioiden home- ja mikrobiongelmia tai riittämättömän tai huonosti säädetyn ilmanvaihdon aiheuttamaa ilmanlaadun heikkenemistä.

Kuntavaaliehdokkaana olen sitoutunut tekemään kaikkeni näiden asioiden ajamiseksi, jotta kaikki lapset ja nuoret saisivat opiskella terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä.


perjantai 3. maaliskuuta 2017

Lähiluonnon puolella

Sain ilahduttavan viestin muutama viikko sitten. Friisinkallion uudelle luonnonsuojelualueelle on tekeillä hoitosuunnitelma ja sain kiitosta työstäni alueen suojelemiseksi viisi vuotta sitten kun olin ympäristölautakunnan puheenjohtaja. Friisinkallio on upea luontokohde keskellä asutusta Olarin kupeessa. Näiden lähimetsien suojelu vaatii erityistä huomiota, kun kaupungin kasvaessa pyritään ottamaan käyttöön tai ainakin vähän nakertamaan rakentamattomia lähimetsiä.

Vaikka Friisinkallio ja muutama muu urbaani luontokohde on Espoossa suojeltu, vielä on syytä olla tarkkana. Rakentaminen ja suunniteltu Espoonväylä uhkaavat nakertaa Keskuspuistoa ja myös Sammalvuorta nakerretaan pala palalta. Tässä tulee helposti ikävä kierre kun ensin hakataan reunametsää ja sen jälkeen perustellaan että voidaan hakata vähän enemmänkin kun loppukin metsä on tämän jälkeen "melualueella".

Finnoon rakentamisen yhteydessä on yritetty säilyttää ekologista yhteyttä Suomenojan lintukosteikon ja keskuspuiston välillä Suomenlahdentien korkealla sillalla, josta päätettiin viime valtuustokaudella. Sama ekologinen yhteys jatkuu Latokasken niityllä kohti Harmaakallion metsää. Latokasken niittyä ollaan nyt kaavoittamassa uudelleen ja kaavassa ekologisen käytävän on ehdotettu säilyvän yksittäisten jäljelle jäävien puiden kautta yli Nöykkiönkadun, kun metsät kaadetaan lisäasutuksen tieltä.  Tämä vaikuttaa melko optimistiselta ajattelulta.

 Ehdotetussa kaavassa on hyviä ajatuksia täydennysrakentamisesta ja urheilupuistosta Latokasken pellolle, mutta parempi viheryhteys ja viihtyisämpi kokonaisvaikutelma saataisiin säilyttämällä yhtenäinen viherkäytävä Latokasken niityn ja keskuspuiston välillä. Sitä voisi jopa parantaa istuttamalla nauhamaista metsää Laidunmäen lehtometsän reunamille.