maanantai 21. toukokuuta 2012

Pääkaupunkiseudun ympäristöskaba

Tänään valtuustossa käsiteltiin pääkaupunkiseudun kaupunkien ympäristötavoitteiden arviointia. Paperinmakuisen otsikon takana oli tärkeät asiat: ilmasto, Itämeri ja viheralueverkosto.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa pääkaupunkiseudulla on sitouduttu yhteisiin päästövähennystavoitteisiin -39 % asukaskohtaisista pästöistä vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna. Tämä vertautuu huonosti mm. EU ja kansallisiin tavoitteisiin, joissa tavoitevuosina on 2020 ja 2050 ja kohteena kokonaispäästöt. Joka tapauksessa näillä toistaiseksi mennään ja Espoossa on tehty paljon.

Viime vuoden aikana ilmastostrategian toimenpideohjelma on päivitetty perusteellisessa työssä. Uusi kunnianhimoisempi ohjelma on tulossa valtuuston käsittelyyn ja jatkossa ilmastoasiat nivotaan läpäisevästi kaupunkitason strategiaan - irrallinen ilmastostrategia jää tällöin pois tarpeettomana. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, ilmastoasioissa aikajänne on pitkä ja helpot asiat on pian tehty. Asiat vaikeutuvat ja ajoitus korostuu.

Itämeren iloksi Espoolla on nyt hieno hulevesiohjelma, joka ansaitsee vielä kaupunginhallituksen viipyvän hyväksyvän leiman. Onneksi toimenpiteitä jo toteutetaan.

Espoon hieno erikoispiirre on luonnonvaraiset meritaimenet Espoonjoessa ja Mankinjoessa. Kannat ovat herkkiä ja golf-kenttien vedenotto uhkaa niitä. Tässä on oltava todella tarkkana, yhdistelmä kuiva kesä ja viheriöivät golf-kentät voi koitua taimenten kohtaloksi.

Viheralueverkostoissa ekokäytävät ovat kriittisiä. Espoossa ei ole viherkaavaa, selvitys on onneksi tekeillä. Viheralueilla on myös kaupungissa tärkeä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen rooli, joka arvioinnissa ei valitettavasti ollut mukana. Espoota on kansainvälisesti verrattu muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ja vahvimmillaan tässä vertailussa Espoo oli monimuotoisuuden säilyttäjänä. Toivottavasti näin myös jatkossa, kaavojen nakertaessa ekokäytäviä ja keskuspuistoa - Nuuksiosta ja Pohjois-Espoosta puhumattakaan.

Syksyn tuomaa: luonnonsuojelua, ilmastotyön etenemistä

Poliittinen syksy käynnistyi vauhdikkaasti perinteiseen tyyliin: talous on epävarma, veroprosentit herättävät kiihkeitä kommentteja suuntaan kuin toiseenkin ja budjettivääntöjä ennakoidaan ankaralla lobbauksella kaikissa mahdollisissa väleissä.

On jotain hienoa ja ainutlaatuistakin.

Ympäristölautakunnan ensi kokouksessa päätämme kahdesta uudesta luonnonsuojelualueesta, joita on valmisteltu tekemäni aloitteen pohjalta. Saanemme suojeluun upeita virtavesikohteita joista enemmän myöhemmin. Jo keväällä suojeltiin Kvarnbyån hieno jokilaakso, johon kannattaa käydä tutustumassa.
Muutakin mukavaa on.

Espoon ilmastotyö on edennyt ja syksyn aikana saamme valtuustoon käsiteltäväksi päivitetyn toimenpideohjelman, jossa ilmastostrategian tavoitteisiin vastataan napakoilla toimenpiteillä joiden päästövähennysvaikutukset on nyt myös laskettu ja arvioitu. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta onneksi edistystä kuitenkin tapahtuu. Tänään valtuustossa esitin kyllä kritiikkiäkin siitä, että Espoon rakennusjärjestys uusittiin ilman energia- ja ekotehokkuusasioiden huomioimista. Onneksi kuitenkin heti samalla käynnistettiin prosessi uudesta rakennusjärjestyksen päivityksestä, jossa energia-asiat ovat mukana. Välillä on vaikea ymmärtää, miten hitaita nämä päätöksentekoprosessit todellisuudessa ovat.