maanantai 23. maaliskuuta 2009

Materiaalihierarkioiden globaali sekasotku

Kun energiatehokkuus on viimeinkin nousemassa sille kuuluvaan tärkeysasemaan päättäjien prioriteeteissa, aivan liian sivuun jää toinen vähintäänkin yhtä tärkeä asia, materiaalitehokkuus. Nämä kaksi menevät oikeastaan käsi kädessä. Jos käytämme materiaaleja järkevästi, moneen kertaan kierrättäen korkean jalostusarvon tuotteesta lopulta energiaksi, säästetään materiaalikierron aikana valtava määrä uusien materiaalien tuottamiseen tarvittavia energiapanostuksia. Avainsana onkin materiaalihierarkia; vain alimman portaan materiaaleja kannattaa käyttää polttoaineena.

Hyvä esimerkki on puu. Jos käytämme puuta puurakentamiseen, se korvaa energiasyöppöjä materiaaleja kuten sementtiä ja terästä, ja sitoo kasvun aikana sitomansa hiilen jopa vuosisadoiksi rakenteeseensa. Tämän jälkeenkin puun voi vielä käyttää monella tavalla. Jos teemme puusta sellua, paperia ja samalla sivutuotteina metsäkemian tuotteita kuten öljypohjaisia kemikaaleja korvaavia mäntyöljykemikaaleja, saadaan kierrätyskelpoisia käyttötuotteita, joiden kuituaines voidaan kierrättää ja lopulta polttaa energiaksi. Samalla kannattaisi kyllä käyttää loputkin jakeet materiaaleina, eristää arvokkat luonnon kemikaalit ja lääkeaineet ja tehdä lopuista biohajoavista jätejakeista esimerkiksi biokaasutuksella energiaa. Mutta jos poltamme puun suoraan, menetetään kaikki materiaalikäytön mahdollisuudet ja hyödyksi saadaan pelkkä energia-arvo. Puu onkin liian arvokasta sellaisenaan poltettavaksi.

Mitä sitten tulisi käyttää polttoaineena, kun fossiilisista polttoaineista halutaan eroon? Materiaalihierarkian mukaan pitää aloittaa jätteistä. Jätevirtoja riittää, ja niiden energiasisältö saadaan hyvin talteen kun käytetään kullekin jakeelle soveltuvinta teknologiaa. Sekajätteen massapolton hyötysuhde on huono, mutta erottelemalla biojäte, kuitu ja muovi saadaan tehokkaita prosesseja. Biojäte kannattaa kaasuttaa liikennepolttoaineeksi, kuiduista saa nestemäisiä liikennepolttoaineita fermentoimalla tai kaasutusprosessin kautta, ja muovi on myös soveltuva kaasutusraaka-aine.

Tällä hetkellä globaalit materiaalihierarkiat ovat aivan sekaisin. Puuttuva ymmärrys eri materiaalien käytön elinkaarivaikutuksista on johtanut siihen, että arvokkaita rakennusmateriaaleja, ruokaa ja luonnon polymeerejä poltetaan polttoaineena. Öljyä korvataan biopolttoaineilla, joiden valmistuksen elinkaarivaikutukset ympäristölle ovat moninkertaisesti huonommat kuin öljyllä. Samaan aikaan jätettä kertyy kaatopaikat täyteen tai se poltetaan 70-luvun teknologialla, joka hukkaa suuren osan potentiaalista.

Aloitetaanko asian muuttaminen YTV:stä? Lopetetaan palmuöljydieselin käyttö YTV:n busseissa, tehdään jätevedenpuhdistamoiden lietteistä ja seudun biojätteistä biokaasua jäteautojen ja bussien polttoaineeksi ja päivitetään jätteenpolttolaitoksen prosessi tälle vuosituhannelle. Luodaan materiaalikierrolle aidot mahdollisuudet nostamalla lajittelu- ja keräysverkko aivan uudelle tasolle. Nämä ovat myös ilmastotavoitteiden saavuttamisen toimenpiteiden kärkijoukkoa jos kustannustehokkuutta katsotaan.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Viitasammakko, kirjoverkkoperhonen ja muut Espoon uhanalaiset

Espoon lintuvesien lajistoseurannan tulokset on juuri julkaistu ja samassa yhteydessä tutkittiin myös harvinaisen viitasammakon esiintymistä. EU-luontodirektiivin tiukasti suojelema viitasammakko kuuluu ainakin viiden lintuveden eläimistöön. Huomattavia viitasammakkomääriä on todettu Kaitalahdella, Pitkäjärven eteläpäässä ja Matalajärvellä. Matalajärven alueen täydennysrakentaminen on suunnitteilla, toivottavasti sammakot huomioiden. Asian käsittely on parhaillaan kesken kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Finnoonlahden ja Matalajärven linnusto on runsastunut ja monipuolistunut edelliseen selvitykseen verrattuna. Finnoonlahden lintuallas on nyt kuitenkin uhattuna mikäli jätevedenpuhdistamo siirrettäisiin Sammalvuoreen ja kaavaillut rakennushankkeet Suomenojalla toteutettaisiin. Lintujen lisäksi aluetta jäisivät kaipaamaan asukkaat, sillä alue on vilkkaassa virkistyskäytössä.

Myös toinen luontodirektiivilaji, kirjoverkkoperhonen on uhattuna toisaalla. Kulmakorpeen kaavaillaan massiivista louhinta- ja maanläjityshanketta, jossa 200 hehtaarin alueella toteutettaisiin louhintaa ja maantäyttöä sadan vuoden ajan. Alueen reunalla on arvokas perinneniitty, jossa kirjoverkkoperhosta esiintyy.

Linnustoselvitys ja Kulmakorven hanke olivat esillä eilisessä ympäristölautakunnan kokouksessa muistuttamassa Espoon hienosta luonnosta ja siitä miten kaupungin kasvu niitä eri tavoin koettelee. Suomenojan lintualtaan osalta esitin altaan kunnostustarpeen selvittämisen lisäystä toimintasuunnitelmaan ja kirjoverkkoperhosen osalta huomautusta perinneniityn arvon korostamisesta.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Ruuhkamaksuselvityksestä konkretiaa keskusteluun

Liikenne- ja viestintäministeriön ruuhkamaksuselvityksestä julkaistiin juuri ensimmäisiä tuloksia. Selvityksessä lasketaan ja arvioidaan kolmen ruuhkamaksumallin (kehä-, linja- ja vyöhykemalli) ja tilanteen ilman maksuja (ns. 0-vaihtoehdon) liikenteelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset pääkaupunkiseudulla vuoden 2017 ennustetilanteessa.

Ensimmäisten tulosten mukaan ruuhkamaksut estäisivät muuten odotettavissa olevan henkilöautoliikenteen reippaan kasvun ja pääväylien ruuhkautumisongelmat ja parantaisivat merkittävästi joukkoliikenteen suosiota. Tehokkaimmin ruuhkia vähentää 0-vaihtoehtoon verrattuna satelliittiperustainen vyöhykemalli, mutta myös etäporttitekniikkaan perustuvat kehä- ja linjamallit ovat tehokkaita. Etäporttitekniikka on käytössä mm. Tukholmassa. Mallit toisivat maksimissaan 2 euron maksuilla satojen miljoonien tulot vuosittain, ylläpidon huomioiden. Näillä summilla tehtäisiin suoraan sanoen ihmeitä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen parantamisessa. Nythän esimerkiksi uusi joukkoliikenteen erikoistuki on ollut 5 miljoonaa euroa.

Satelliittimalli ei ole vielä käytössä olevaa tekniikkaa, mutta Alankomaissa ollaan rakentamassa koko maan kattavaa satelliittijärjestelmää tiemaksuihin. Järjestelmän investointikulut lasketaan miljardeissa. Ehkä meille pääkaupunkiseudulla riittäisi huokeampi etäporttimallikin. Suomessa järjestelmän koko maahan laajentamiseen ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta kuin pienessä ja tiiviisti asutussa maassa, ja pelkästään pääkaupunkiseudun tarpeisiin satelliittijärjestelmä saattaa olla turhaa brassailua. Satelliittijärjestelmää myös vastustetaan koska se mahdollistaa auton sijainnin seurannan, mutta toisaalta lähes kaikilla on matkapuhelin jossa sama seuranta toimii jo nyt.