perjantai 27. helmikuuta 2009

Espoossa ei pidä leikata lapsilta, vanhuksilta ja ympäristöstä

Espoon kaupungin johto ehdottaa talouden tasapainotusohjelmassa leikkauksia mm. terveydenhoitoon, päivähoitoon, koulutoimeen ja ympäristökeskuksen ennestään erittäin niukkoihin resursseihin. Yleisesti ottaen henkilöstömenot ovat suurin leikkauskohde, vaikka tämähän vaikuttaa negatiivisesti muutenkin heikkenevään työllisyystilanteeseen. Erityisen paljastavaa on ehdotukset mistä strategisista tavoitteista ollaan valmiita tinkimään. Koulujen tuntikehys, neuvolat, vanhustenhoito, terveyden- ja sairaanhoito ovat tällä kaupunginjohtajan esityslistalla. Eli peruspalvelut ja henkilöstö joustavat ensin, vaikka ne ovat tärkeimpiä. Eihän se näin voi mennä!

Samaan aikaan Suurpeltoon rakennetaan edelleen sadoillatuhansilla edistynytttä infraa vaikka uusasuntotuotanto on jäissä eikä todellista tarvetta ole paitsi vuokra-asunnoille, joita voitaisiin rakentaa jo valmiille alueille. Entä jos investointirahat suunnattaisiinkin energiatehokkuusinvestointeihin; silloin saataisiin energiamenoissa säästöä käyttötalouteen nopeasti. Imagonrakennuslehtiin ja erilaisiin markkinointikampanjoihin menee myös rahaa. Tingitään ensin näistä!

Ympäristökeskuksen pienistä resursseista tinkiminen on erittäin lyhytnäköistä. Ympäristön pilaantumisen ja päästötavoitteista tinkimisen hinta on korkea eikä sitä voida laskea pelkästään rahassa.

Todella hölmöä on myös päätetyt keski- ja hyvätuloisten veronkevennykset tässä tilanteessa. Miltä julkisten palveluiden rahoitustilanne näyttäisi ilman niitä? Valtiolla olisi enemmän rahkeita tukea kuntia ahdingossaan ilman toteutettuja hyvätuloisten veronkevennyksiä. Jos säästöpaineet johtavat kuntien veroäyrin kiristymiseen, pienituloisilla on entistä tukalampaa, kuntaverotuksessa kun ei ole progressiota. Elvytyskeinonakaan hyvätuloisten veronkevennykset ei ole tehokas, on parempi varmistaa työllisyys julkisissa palveluissa kuin lisätä ennestään hyväosaisten ostovoimaa. En myöskään pidä tuloverotuksen kevennystä keskeisenä keinona työvoiman houkuttelulle. Tasapainoinen yhteiskunta, jossa tuloerot eivät ole liian suuret ja peruspalvelut toimivat on houkutteleva myös hyvätuloisille. Voitaisiinko nyt perua tyhmä päätös?

Entä voitaisiinko hyvätuloisten asiakasmaksuja peruspalveluissa nyt korottaa, niin että palvelutason leikkauksilta vältyttäisiin? Myönnän, että tämä on hallinnollisesti haastavaa, mutta ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä. Laitetaan vaikka ensin maksu omantunnon mukaan niin että ne joilla mielestään on mahdollisuus siihen maksavat vapaaehtoisesti enemmän. Näihin talkoisiin minä ainakin lähtisin mukaan jos sillä turvattaisiin riittävän laadukkaat peruspalvelut kaikille. Tuloverotuksen korjaus ja rahan suuntaaminen työllistäviin peruspalveluihin olisi toki helpoin ratkaisu tähän ongelmaan.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Kuuden tunnin iltapuhde valtuustossa

Eilinen valtuuston kokous alkoi 17.30 ja päättyi 23.17. Yli kuuteen tuntiin mahtui asioita laidasta laitaan; aluksi vielä viimeisiä luottamuspaikkajakoja, sitten edellisen vuoden seurantaraportti, joka puhutti laajasti. Kuten kokeneemmilta kuulin, "tämä on paikka puhua melkein mistä vaan haluaa". Ja se mahdollisuus kyllä hyödynnettiin. Espoon strategisten tulostavoitteiden saavuttamisesta ja varsinkin niistä kohdista, missä tavoitteita ei saavutettu, riitti puhetta. Peruspalveluiden tasossa oli paljon puutteita. Itse ihmettelin energiansäästötavoitteiden seurannan puuttuvia tunnuslukuja, mutta keskustelun venyttyä päätin yhdistää puheenvuoroni asiasta ympäristöpolitiikan käsittelyn puheenvuorooni, jonka oli tarkoitus myös käsitellä energia-asioita.

Mutta kuinkas kävikään, ympäristöpolitiikan osalta päästiin vain valtuustoryhmien puheenvuorot läpi kun asia jo ehdotettiin palautettavaksi valmisteluun eikä puhemahdollisuutta tullut. Harmitti, olinhan valmistellut muutosesityksiin liittyvää puhettani hartaasti. No, myöhempiä mahdollisuuksia varmasti vielä tulee.

Seuraavaksi käsiteltiin luonnonsuojelualueiden perustamista Ryssänkallion alueelle Pirttimäen eteläpuolelle sekä pieneen purolaaksoon asutuksen keskellä Niipperissä. Nämä olivat osa juhlavuoden hienoa 550 metsähehtaarin suojelualoitetta. Siitä keskusteltiin, voidaanko alueilla sallia metsästys ja alle 1000 hengen suunnistustapahtumat. Itse en kannattanut näitä kumpaakaan, sillä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 2 %, jolloin suunnistukselle ja metsästykselle kyllä riittää edelleen alueita vaikka nämä reilu 100 hehtaaria niiden ulkopuolelle jätettäisiinkin. Vajaan 1000 hengen suunnistustapahtuma tekee selvää jälkeä herkässä aluskasvillisuudessa ja kallioiden jäkäliköissä, niin hieno harrastus kuin se onkin. Ryssänkallion osalta äänestyksessä kuitenkin voitti toinen kanta vihreiden jäädessä ainoiksi tiukempien suojeluehtojen kannattajiksi.

Seuraavaksi tuli Näkinmetsän ja Nupurin asemakaavojen hyväksynnät, jotka herättivät runsaasti keskustelua. Kannatin Näkinmetsän kaavan palautusesitystä, sillä asuinalue uhkaa Keskuspuiston ja Nuuksion välistä tärkeää viherkäytävää ja liito-orava-aluetta. Tämä kuitenkin hävisi äänestyksessä joten kaava meni läpi. Nupurin kaava-alue ei myöskään ole paras mahdollinen paikka rakennukseen, mutta kuitenkin parempi kuin Hista ja muut vielä kauempana palveluista ja joukkoliikenneyhteyksistä sijaitsevat mahdolliset uudet pientaloalueet. Ja alueella on tarkoitus pilotoida nollaenergia-asumista, joten sikäli suunnitelmassa on hyviäkin elementtejä.

Lopuksi valtuustossa käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu Espoon kruunun asioista ja menettelytavoista. Keskustelu huipentui äänestykseen, jossa kannatin äänestyksessä hyväksyttyä toivomusta ettei kaupunginhallituksen konsernijaos tee muutoksia Espoon kruunun hallintorakenteeseen ennen kuin valtuusto on asiaa seuraavassa kokouksessaan käsitellyt.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Vesiensuojelua ja mittaroinnin ongelmia

Torstaina oli ensimmäinen ympäristölautakunnan kokous, jonka asialistalla oli mm. Kymijoen-Suomenlahden laajan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma, ruoppausmassojen meriläjitykseen ja golf-kentän vedenkäyttöön liittyvät asiat sekä useita lupa-asioita.

Vesiensuojelua sivuttiin monesta näkökulmasta; esimerkiksi maatalouden ravinnerasituksen, hulevesien hallinnan, vedenoton rajoitustarpeiden ja merenpohjan ja eliöstön suojelun kannalta. Kokouksen lista toimii hyvänä kokoavana esimerkkinä miten monitahoinen ja tärkeä asia vesiensuojelu on, ja miten tärkeää vesistöjen ja hulevesien huomiointi kaavoituksessa on.

Esityslistalla oli myös seurantaraportti Espoo-strategian toteutumisesta. Yksi kriteeri strategiassa on energiansäästö ja uusiutuvan energian osuuden lisääminen. Näiden kriteerien seuranta on kuitenkin tällä hetkellä mahdotonta, sillä kattavaa kokonaisenergiankulutustietoa kaupungin kaikista toiminnoista ei ole saatavilla. Mittarointiin on kuitenkin kehitetty uutta toimivaa tekniikkaa esimerkiksi Tekesin ClimBus-teknologiaohjelmassa. Tämä tulisi nyt saada käyttöön.