lauantai 31. tammikuuta 2009

Espoon strategiaa ja kestävä tie taloudelle

Miten taloustilanne vaikuttaa Espooseen? Miten varmistamme, että taloustilanne heijastuu mahdollisimman vähän Espoolaisten hyvinvointiin? Miten katsomme taloudellisten haasteiden yli ja teemme päätöksiä, jotka luovat hyvinvointia pitkällä aikavälillä?

Näitä kysymyksiä olemme pohtineet eilen ja toissapäivänä Espoon strategiaseminaarissa, ja tänään ja huomenna Vihreiden valtuutettujen neuvottelupäivillä. Yritän tässä kiteyttää muutamia tärkeitä teemoja.

Ensinnäkin, pitää muistaa kokonaisuus, eikä antaa kaiken mennä yhden kulloinkin julkisuudessa olevan teeman ehdoilla. Kuntatalous on nyt äärimmäisen tärkeä asia ja reunaehto strategiselle suunnittelulle. Talouden haasteet pakottavat meidät etsimään uusia ratkaisuja. Lisäksi kaikkien kuntien ja myös Espoon on pidettävä puolensa ja vaadittava myös valtiolta vastaantuloa talouden tasapainottamisessa. Meidän pitää varmistaa napakka operatiivinen johtaminen niin, että taloutta seurataan tiheästi, avataan tarvittaessa budjetti ja tehdään päätökset mahdollisimman nopeasti, mutta ennen kaikkea huolellisesti perustellen ja taustat ja kaikki vaikutukset huolella selvittäen. Ja nyt en puhu vain kustannusvaikutuksista, vaan myös ihmis- ja ympäristövaikutuksista. Nämä meidän on saatava mukaan operatiivisen päätöksenteon suuntaajiksi.

Mutta pitää myös muistaa, että talous ei ole itseisarvo. Mitkä ovat: Ihmiset, me kaikki espoolaiset; ympäristö, jossa me elämme. Näistä näkökulmista meidän on lähdettävä, ei pelkästään operatiivisessa johtamisessa vaan erityisesti pitkän aikavälin strategiaa pohdittaessa.

Ensin ihmiset. On etsittävä uudet luovat tavat tehdä tehokkaammin palveluja, jotka parantavat Espoolaisten hyvinvointia. Miten esimerkiksi parannamme hallintoa ja otamme käyttöön tietotekniikkaa, etäratkaisuja ja muita tapoja, joilla vapautamme ihmisen tekemään töitä ihmiselle - ammattilaiset tekemään sitä mitä parhaiten osaavat. Miten tuemme niitä jotka ovat heikoilla, miten ajamme niiden asioita jotka eivät itse niitä osaa ajaa: lapset, vanhukset, sairaat, luonto, tulevat sukupolvet?

On myös otettava aidosti ympäristö ja kestävä kehitys huomioon kaikessa toiminnassa. Pitkällä aikavälillä kestävä kehitys luo ympäristön, ihmisten ja myös talouden hyvinvointia kestävällä pohjalla. Talouskasvu ei välttämättä nouse huippulukemiin, mutta hyvinvointi kasvaa. Epäkestävä kehitys sen sijaan luo erittäin epätasaista hyvinvointia sekä sellaisen kuplan, joka meillä nyt puhkeaa. Kaikista ikävintä on, että kuplan puhkeamisen ikävät vaikutukset osuvat etenkin niihin, jotka sen hyödyistä jäivät pitkälti osattomiksi. Tätä emme halua toistaa.

Mutta miten eteenpäin? Yksi esimerkki: erityisesti Espoossa on loistavat edellytykset yhdistää kilpailukyky ja kestävä kehitys luomalla uutta viherkaulustaloutta. Ehdotankin, että tehdään Otaniemen ja Keilaniemen ympärille "clean tech business hub", joka on uuden kestävän talouden moottori ja luo meille kestävää hyvinvointia ja auttaa Espoota saavuttamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti päästötavoitteensa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Hippivanhemmuutta ja elämäniloa

Olen viime aikoina miettinyt lasten kasvatusta. Tai ehkä pitäisi sanoa elämistä lasten kanssa, sillä arjessahan ne arvot ja tavat välittyvät jos ovat välittyäkseen. Olen tunnistanut kaksi asiaa, joita pidän ykkösluokan asioina. Ne ovat seuraavat: elämänilo ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Miksi näin? No, ensinnäkin elämänilo. Se on minusta ensimmäinen tarkastettava asia kun miettii miten lapsella menee. Se on asia, jota mikään ei saisi tässä kovassa maailmassa uhata. Lasten pitää saada olla lapsia, eli nauraa, käkättää, leikkiä aikuisten mielestä sotkevia ja "järjettömiä" leikkejä ja innostua hassuista asioista. Joka arkipäivä, niin paljon että tylsiä aikuisia alkaa väsyttää. Ja tämä ei tarkoita etteikö rajoja pitäisi olla. Rajojen pitää kuitenkin jättää lapselle tilaa olla oma itsensä - lapsilta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä.

Sitten yhteenkuuluvuuden tunne. Kaverit ja sisarukset ovat hurjan tärkeitä. Kaverit, joiden kanssa voi tehdä kaikkia noita elämäniloa ilmentäviä tylsien aikuisten mielestä joskus rasittaviakin asioita. Kaverit, jotka ymmärtää yhteistä salakieltä ja joiden kanssa kuiskitaan nurkissa ja keksitään uusia maailmoja. Mutta myös vanhemmat ja muut rakkaat aikuiset. Välillä pitää tarkistaa, että arjessa on tarpeeksi oikeaa kohtaamista - aitoa kuuntelua, yhdessä tekemistä ja yhdessä oivaltamista. Ja läheisyyttä. Orankiroikuntaa. Sohvalla löhöilyä kasassa fleecepeiton alla poppareita mutustellen. Ja kun yhteenkuuluvuus on kunnossa, rajojen asettaminenkin on helpompaa.

Näiden jälkeen kaukana takana tulee suoritukset. Me olemme vakavaa ja vastuullista kansaa joka hoitaa hommansa. Mutta emme kai laita lapsiakin liian aikaisin suorittamaan? Onko tärkeämpää, että pienen koulutulokkaan kirjaimet pysyy viivaston sisällä, vai että hän on täynnä elämäniloa ja uskoa itseensä? Kuuntelemmeko lapsia tarpeeksi herkällä korvalla, muistammeko, että vaikka aikuisten arki olisikin suoritusta ja deadlineja, lapsilla niitä ei ole. Oikeastaan luulen, että kun lapselle antaa mahdollisuuden elämäniloon ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen, kaikki muu tulee omalla painollaan, kun hän on siihen valmis. Hänen omilla ehdoillaan.

Kutsutaan tätä sitten hippivanhemmuudeksi tai miksi vaan, uskon että pieni annos hippiä ei olisi pahitteeksi tämän päivän suorituskulttuurissa! Annetaan kukan kurkistaa vähän jakkupuvun liepeen alta.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Elvyttävät viherkaulushommat

Nyt kun elvytysideat on kovasti tapetilla olisi toivottavaa että ei hätäiltäisi vaan mietittäisiin mitä yhteiskuntamme juuri nyt oikeasti tarvitsee. Hyvää elvytystä on sellainen, mistä jää pitkäaikaista hyötyä meille kaikille. Tiet ja sillat paikoissa, missä niitä ei tarvita eivät ole hyvää elvytystä, eikä kestämätön luonnonvarojen tuhlaus vain siksi että rattaat pysyisivät pyörimässä.

Juuri nyt erityisen tärkeää olisi panostaa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen, mitkä tuovat muutakin kuin työllistävää hyötyä. Näistä viherkaulushommista seuraa säästöä energiakuluissa ja ne auttavat meitä saavuttamaan EU:n jäsenmailleen asettamat päästötavoitteet. Lisäksi säästyy luonnonvaroja ja luomme osaamista, jolle on laaja globaali kysyntä. Harva ala kasvaa ja rekrytoi tälläkin hetkellä, ja clean tech on yksi sellainen.
Ilmasto- ja energiastrategia alkaa kääntyä konkreettisiksi toimiksi. Saamme lopulta syöttötariffit uusiutuvalle energialle ja uusiutuvan energian tuettuja investointihankkeita on lähdössä käyntiin. Määrät ovat vielä kylläkin todella pieniä potentiaaliin ja tarpeeseen nähden, alku kuitenkin.

Toinen asia, johon kannattaa panostaa, on tutkimus ja tuotekehitys. Ne luovat hyvinvointia pitemmällä aikavälillä. Minkä alojen T&K sitten on erityisen tärkeää? Suomessa asioita on priorisoitu strategisen huippuosaamisen keskittymiä, SHOKeja perustamalla. SHOKeissa energia ja ympäristöasiat ovat voimakkaasti esillä erityisesti Cleen Oy:ssä. SHOKeihin ohjataan jatkossa leijonanosa julkisista tutkimus- ja tuotekehitystuista. Innovaatiostrategiassa on myös luotu helikopteriperspektiivin tavoitteet T&K:lle. Paljon hyvää on tehty, mutta miten nämä siirtyvät käytäntöön, sen alamme nähdä lähivuosina.

Tärkeää on myös elvytys, joka parantaa merkittävästi hyvinvointiamme - vaikkapa homekoulujen korjaukset, joista seuraa myös melkoiset kumuloituvat säästöt sairauskuluissa.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Ensimmäinen valtuuston kokous ja energiatehokas koulurakentaminen

Eilen oli uuden valtuuston ensimmäinen kokous. Yleisölehterit olivat tupaten täynnä, media paikalla ja keskustelussa paikoittain draaman kaarta ja lämmönkehitystä - olihan listalla isot asiat, erityisesti vesilaitosten yhdistäminen ja lisäksi vielä metroasemakaavat.

Äänestysnapit ja puhujapönttö tulivat tutuiksi minullekin. Aloitin yhden tärkeän vaaliteemani, ilmastonmuutoksen hillinnän viemisen eteenpäin esittämällä valtuustotoivomusta energiatehokkaan koulurakentamisen puolesta.

Kyse oli Mårtensbron koulun ja päiväkodin uudisrakennushankkeesta, jossa toteutetaan uusiutuvan energian pilottihanke, joka sisältää mm. kalliolämmön, keittiölaitteiden hukkalämmön sekä aurinkoenergian hyödyntämisen. Hanke on erittäin kannatettava.

Suunnitelmassa olisi kuitenkin lisäksi hyvä huomioida myös tiukentuvat rakennuksen ulkovaipan energiatehokkuusmääräykset, jotta rakennus valmistuttuaan toimisi myös energiatehokkaan rakentamisen osalta esimerkkitapauksena. Suunnitelman mukaan rakennuksen lämmönläpäisykertoimina käytetään keskimäärin 30 % parempia arvoja kuin nykyiset rakentamismääräykset edellyttävät. Rakennusmääräyksiä ollaan kuitenkin energia- ja ilmastostrategian mukaisesti tiukentamassa samaiset 30 % vuonna 2010, mikä tarkoittaa että valmistuttuaan rakennus olisi vain määräysten mukaisella tasolla energiatehokkuudeltaan.

Tämän johdosta ehdotin, että valtuusto toivoo, että hankkeen jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa mahdollisuuksien mukaan tehdään rakennustapavalintoja, jotka edelleen parantavat rakennuksen energiatehokkuutta. Tällöin Mårtensbron koulu ja päiväkoti valmistuttuaan toimisi vallitsevaa tekniikkaa edistyneempänä kokonaisvaltaisen energiatehokkaan ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävän koulurakentamisen esimerkkitapauksena. Valtuusto hyväksyi toivomuksen yksimielisesti.

Toinen hieno asia, jota vihreät olivat tukemassa ja valmistelemassa, oli päätös että Espoo hakee reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Näin vaaliteemat alkavat muuttua teoiksi.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Vesimietteitä

Ensi maanantaina on ensimmäinen Espoon uuden valtuuston kokous, jonka asialistalla on rutkasti tärkeitä asioita. Suurimpana päätöksenä mieliä kuohuttaa pääkaupunkiseudun vesilaitosten yhdistäminen. Vesilaitokset ehdotetaan yhdistettäväksi YTV:n alaiseen kuntayhtymään. Vesilaitosten yhdistäminen on osa pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä, jossa viime vuoden puolella hyväksyttiin jo yhteinen joukkoliikenne.

Olen itse äänestämässä yhdistämisen puolesta. Lyhyellä aikavälillä taloudelliset vaikutukset ovat positiivisia. Vesimaksut laskevat Espoossa ja tuloutus kaupungille kasvaa, sekä puhdistamoinvestoinnin kulut jakautuvat laajemmalle asukaspohjalle. Asiaa täytyy toki tarkastella pitkällä aikavälillä, jolloin yksittäisten investointien vaikutus ei ole niin voimakas. Espoon puhdistamon jälkeen tulee investoinnit Viikkiin, ja putkistojen peruskorjauksia tarvitaan tietysti kaikissa kunnissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että Espoossa putkea on enemmän per asukas kuin Helsingissä.

Päätöksessä mietitytti muutama asia. Esimerkiksi tulevien investointien jakoperusteet, sekä Espoon asema uusien investointien sijoituspaikoista päätettäessä. Puhdistamon paikka on kuitenkin täysin Espoon itsenäisesti päätettävissä jo kuntalainkin mukaan. Hyötyjä kuitenkin saadaan kun investoinnit ja toiminta voidaan suunnitella järkevimmällä mahdollisella tavalla kuntarajoista riippumatta. YTV:ssä on jo mm. jätehuolto, joten asukkaiden suuntaan jäte- ja vesiasioiden siirtyminen samaan organisaatioon myös selkeyttäisi tilannetta.

Kaikkien pääkaupunkiseudun asukkaiden kannalta tärkeintä tietysti on, että saamme puhdasta vettä kohtuullisilla kustannuksilla ja että Itämereen laskettavat jätevedet on mahdollisimman hyvin puhdistettuja. Kun raakavesi Päijänteestä otetaan jo kuntien yhteistyöorganisaation kautta, on järkevää laajentaa yhteistyötä myös vedenpuhdistukseen. Vedenpuhdistus on kehittyvä teknologian ala, jossa hyviä käytäntöjä voidaan siirtää yksiköstä toiseen ja näin parantaa Itämeren tilaa.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Paikkajakoehdotus ja kestävästä taloudesta ja elvytyksestä

Espoon vihreät julkistivat tämän viikon torstaina luottamuspaikkajakoesityksen, jota käsitellään vielä huomisessa valtuustoryhmän ja paikallisyhdistyksen hallituksen yhteiskokouksessa. Itselleni esitetään ympäristölautakunnan puheenjohtajuutta, joka on vastuullinen ja tärkeä paikka. Vaaliteemoinani olleita ilmastonmuutoksen hillintää kuntatasolla ja viheralueiden säilyttämistä ajatellen ympäristölautakunta on oiva paikka tehdä vihreämpää Espoota.

Ympäristöhallinnon haasteet kasvavat jatkuvasti. Ilmastonmuutos on globaali haaste ympäristöhallinnolle. Lisäksi on paljon selkeästi paikallisia asioita, kuten hiukkaspäästöt, melu, ympäristön kemikalisoituminen, vesiensuojelu, luonnon monimuotoisuuden varjelu, viheralueet, kestävä luonnonvarojen käyttö ja jätteiden hallinta. Näissä kaikissa on Espoossakin edelleen paljon tehtävää.

Kirjoitin lokakuun alussa miten talouskasvun ehdoilla elämisestä olisi päästävä aidon kehityksen edistämiseen, ja BKT:n seuraamisesta siirryttävä kehittyneempien mittareiden käyttöön. Eilen talouselämässä oli hyvä artikkeli samasta asiasta. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrénin artikkelissa esitettiin Suomen BKT ja kaksi hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen huomioivaa mittaria, GPI (Genuine Progress Index) ja Isew (Index of Sustainable Economic Welfare). Kuva oli hämmentävä: 1980-luvun puolivälin jälkeen talouskasvu ei ole Suomessa parantanut GPI:llä ja Isew:llä mitattua hyvinvointia. GPI on itse asiassa ollut laskusuuntainen 1990 luvun alusta lähtien, vaikka BKT on kasvanut samalla aikavälillä voimakkaasti.

Tuloerot kalvavat hyvinvointia ja talouskasvun hedelmät menevät enenevissä määrin ulkomaisille sijoittajille. Hoffrén myös huomautti, että bruttokansantuote kasvaa käytännössä lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää kehitys ekologisesti on. Nopea talouskasvu syö siis tulevien sukupolvien luonnonvaroja, eikä omakaan hyvinvointimme edes nouse tästä. Arkijärjelläkin ymmärtää, ettei ole järkeä ostaa tavaroita joita ei tarvitse vain siksi, että talous kasvaisi.

Nyt talouskasvun taittuessa kannattaisi elvyttää kestävällä pohjalla niin että myös hyvinvointimme siitä paranisi. Kestävää kehitystä tukevaa elvytystä ovat esimerkiksi raideverkon uusinnat ja laajennukset, joukkoliikenneinfrastruktuurin parantaminen, kevyen liikenteen väyliin investoiminen, energiatehokkuusremontit, uusiutuvan energian kapasiteettiin investoiminen sekä homekoulujen korjaukset. Näitä kohteita Espoossakin riittää.