maanantai 14. joulukuuta 2009

Onko pyöreitä kulmia olemassa?

Valtuusto pitää parhaillaan viimeistä kokoustaan tänä vuonna. Tähän mennessä on käsitelty ensi vuoden budjettiin tehdyt toivomukset sekä Puolarmetsän sairaalan hankesuunnitelma.

Tein budjettikäsittelyn yhteydessä toivomuksen siitä, että koulusäästöjen vaikutuksista tuodaan valtuustolle selvitys ennen ensi vuoden budjettikäsittelyprosessia. Koulusäästöt saatiin onneksi neuvoteltua huomattavasti pohjaesitystä pienemmiksi, mutta joka tapauksessa on tärkeää että saamme mahdollisimman pian tiedon, mitä vaikutuksia säästöillä on ollut koulujen arjessa. Silloin voimme syksyllä paremman pohjatiedon pohjalta miettiä ensi vuoden budjettia.

Puolarmetsän sairaalan yhteydessä käytiin pitkä keskustelu siitä, onko arkkitehtikilpailun voittanut Orkidea-ehdotus liian kallis toteuttaa. Käytännössä puhuttiin siitä pitäisikö talon olla laatikko vai pyöreämuotoinen, ja mitä vaikutuksia tällä on kustannuksiin ja toiminnallisuuteen ja jopa henkilökunnan houkutteluun. Minusta ehdotus näyttää hyvältä; toiminnallisuutta ja esteettisyyttä on mietitty yhdessä, ja muodon takia 5-7% korkeammat rakennuskustannukset tulisivat takaisin parempana käytettävyytenä.

Rakennuksen energiatehokkuus puhutti myös. Suunnittelutoimisto on ideoinut aktiivisia materiaaleja rakennuksen ulkovaippaan. Ajatuksena olisi, että päivällä rakennus ikään kuin aukeaa valolle ja lämmölle ja varastoi sitä sisäänsä, ja yöllä talo sulkeutuu pitämään lämmön sisällään.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Lisärahaa lapsille, joukkoliikenteelle ja ympäristölle ensi vuoden budjettiin

Ensi vuoden budjetti on nyt sitten neuvoteltu Espoossa. Olen iloinen tärkeistä lisäyksistä kaupunginjohtajan tiukkaan pohjaesitykseen. Omat suurimmat huolenaiheeni lapset ja ympäristö saivat lisäpanostuksia. Myös vanhusten hoitoon tuli lisävaroja. Lapsille saatiin lisää rahaa opetukseen, lastensuojeluun, neuvoloihin ja perhetyöhön, eli tärkeimpiin ongelmakohtiin.

Ympäristöasioista hienoa on, että joukkoliikenteen suunnitellut leikkaukset perutaan, ja sisäinen bussiliikenne säilyttää tasonsa. Ilmastotyön vauhdittamiseksi saatiin toivomamme lisävarat päästövähennyslaskelmien tekoon. Laskelmien avulla saadaan selvitettyä päästövähennysmahdollisuudet kaikilla tärkeillä ilmastostrategian alueilla. Tämä pohjalta voimme tehdä napakat vuositavoitteet ja kohdentaa toimet sinne, missä päästövähennykset saadaan kustannustehokkaimmin ja niin että kokonaisvaikutus on paras.

Lisäksi toivotut lisävarat vesistönsuojeluun saatiin neuvottelutulokseen, eli sään ääri-ilmiöiden lisääntymisen aiheuttamat vesiriskit saadaan selvitettyä ja tehtyä ohjelma niihin varautumiseksi ja hulevesien käsittelyn parantamiseksi. Tällä parannetaan vesistöjen tilaa, vähennetään tulvavahinkojen riskejä ja Itämeren kuormitusta. Nämä ympäristön kannalta tärkeät asiat käynnistyvät heti vuoden alusta, ja kerron miten ne etenevät.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Kohtuutta koulusäästöihin

Ensi vuoden budjettineuvottelut ovat alkaneet Espoossa. Viime viikonloppuna vihreät miettivät omia tavoitteitaan neuvotteluihin. Kaupunginjohtajan ehdottamat koulusäästöt näkyisivät siellä mistä ei saa säästää: opetusresursseissa. Erityisopetuksesta ja tukiopetuksesta ei voi säästää, eikä myöskään ryhmäkokoja saisi kasvattaa. Vihreiden valtuustoryhmän mielestä opetuksen taso ei saa laskea. Laadukas opetus on arvovalinta, eikä lapsia saa laittaa laman maksajiksi. Itse maksaisin mielelläni vähän enemmän verojakin tämän varmistamiseksi, mutta valitettavasti enempään kuin nyt sovittuun 0,25 % veroprosentin nostoon ei löytynyt valtuustossa laajaa tukea.

Jostain kuitenkin pitää ensi vuonna säästää. Kouluissa voi säästää ja säästetään esimerkiksi tietokoneiden, ohjelmistojen ja smart boardien hankinnasta. Ehkä retkirahoistakin tarvittaessa, mutta kaikkia kouluissa töitä tekeviä ihmisiä tarvitaan. Espoossa laitetaan paljon rahaa kaupunkikulttuurin kehittämiseen ja sen kansallisen ja kansainvälisen tunnettuuden parantamiseen. Tästäkin voi nyt säästää peruspalveluiden turvaamiseksi. Minä siirtäisin myös suunnittelu- ja rakennusinvestointeja, joilla kaupunkirakennetta hajautetaan. Uudet epäekologiset kaavoituskohteet kuten Hista saavat odottaa. Suurpellon eritasoliittymääkään tuskin vielä ensi vuonna tarvitaan. Sen sijaan voisimme investoida ihmisiin.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Pieni näkee paremmin

Espoossa pohditaan parhaillaan palveluverkon keskittämistä yhtenä tapana saada säästöjä. Harvemmin tarvittavia erikoispalveluja on varmasti järkevää keskittää aluekeskuksiin joukkoliikenteen solmukohtiin, mutta itseäni huolettaa lähipalveluiden tulevaisuus.

Lähipalvelut ovat erityisen tärkeitä lapsille. On selvää, että päiväkodit ja koulut täytyy olla lähellä kotia. Lähipalveluita pitäisi miettiä kuitenkin laajemminkin lasten näkökulmasta. Pieni koululainen arvostaa lähikirjastoa, johon pääsee kävellen tai pyörällä, ja jossa voi viettää aikaa iltapäivällä sarjakuvia ja kirjoja lueskellen. Nuoret tarvitsevat nuorisotilaa ja kerhotiloja. On myös tärkeää, että liikuntapalveluita löytyy tasaisesti eri puolilta kaupunkia. Varsinaisten palveluiden lisäksi hyvä kaupunkisuunnittelu tukee lasten hyvinvointia. Olisi hienoa, että joka asuinalueella olisi esimerkiksi nurmikenttä, jossa lapset voisivat pelailla vapaasti. Tietysti hiekkakentätkin tarvitaan, ja lähimetsiä majojen rakenteluun. Lähikauppa on myös tärkeä lapsille. Siellä pieni koululainenkin oppii käymään, ja lähellä olevat palvelut luovat turvallisen ympäristön.

Lapsen näkökulmasta mietitty kaupunkirakenne on myös energiatehokas. Ekotehokkaassa aluesuunnittelussa liikkumistarve vähenee ja energiankulutus laskee, kun päivittäispalvelut löytyvät läheltä kotia. Palveluverkon uudistamisesta tarvitaankin ilmastovaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointi ennen päätösten tekoa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Espoon ympäristöpolitiikka 2010-2013

Ympäristölautakunta käsitteli viime kokouksessa ympäristöpoliittisia linjauksia vuosille 2010-2013. Kyseessä on varsin tärkeä asia, sillä kaikki kaupungin yksiköt nostavat näiden linjausten perusteella ympäristötavoitteita omiin vuositavoitteisiinsa.

Ehdotuksestani linjauksiin nostettiin useita tärkeitä pohjaesityksestä puuttuvia asioita. Lautakunta hyväksyi nämä yksimielisesti. Ensinnäkin lisättiin Espoonjoen ja virtavesien suojelusuunnitelman toteuttaminen ja valuma-alueselvitykset, joiden pohjalta voidaan toteuttaa hulevesiohjelma. Hulevesiohjelmaa ehdotimme aikaistettavaksi vuodelle 2010. Se on tärkeä mm. tulvariskien takia; tulvat ja rankkasateet voivat aiheuttaa erilaisia ongelmia jollei niihin varauduta kattavasti.

Lisäksi lisäsimme linjauksiin ekotehokkaan liikkumistarvetta vähentävän aluesuunnittelun, jossa varmistetaan riittävien viheralueiden (kuten esim. Keskuspuisto) säilyminen, lähipalvelut, keskitetyt palvelut joukkoliikenteen solmukohdissa ja tasainen työpaikkojen sijoittuminen. Toimenpiteeksi lisättiin myös uusiutuvien energiamuotojen hyödyntäminen edistämällä edistyksellisiä alueellisia uusiutuvan energian ratkaisuja. Nämä ovat ilmastonmuutoksen kannalta keskeisiä toimenpiteitä, joita ei ole linjattu aiemmin strategisella tasolla.

Ympäristöjohtamisen terävöittämiseksi lisättiin toimenpide ympäristöohjelman johtoryhmän määrittelystä sekä kestävän kehityksen sisältöjen määrittelystä Espoossa. On tärkeää että kaikki kaupungissa mieltävät kestävän kehityksen tavoitteet samalla tavalla. Muuten strategiset tavoitteet laimenevat ja niiden toteutus hajaantuu helposti kauaskin alkuperäisistä tavoitteista.

Yhtenä tärkeimmistä hyväksytyistä lisäyksistä on laatia Espoon tiekartta ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijyyteen. Tällä hetkellä Espoon ilmastostrategian toimeenpano-ohjelman tavoite on 39 % päästöleikkaukset 2030 mennessä. Seuraava tavoite, hallituksen linjaamat vähintään 80 % päästöleikkaukset 2050 mennessä tarvitsevat uusia keinoja. Lisäksi ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijän on kuljettava edellä näitä edellä kuvattuja tavoitteita, ja tämän polun avaaminen on vielä tekemättä. Nyt tarvitaan konkreettisten toimenpiteiden tunnistusta, aikataulutusta ja vastuutusta.

Seuraavaksi ympäristöpolitiikkaa käsitellään kaupunginhallituksessa ja valtuustossa, ja sitten on aika ryhtyä töihin tavoitteiden viemiseksi käytännön toimiksi.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Metroasema lintukosteikolle

Jätevedenpuhdistamon sijoittamispäätös sitten lopulta tehtiin eilen valtuustossa. Äänestystulos oli 45-22 Blominmäki-Suomenoja. Puhdistamo louhitaan kallioon Blominmäkeen ja Suomenojan puhdistamon tilalle kaavoitetaan toimisto- ja asuinrakentamista. Pysyin loppuun asti Suomenojan kannalla, ja valtuustossa pitämästäni puheesta nostettiin lause ihan hesariinkin asti (tänään sivulla A 13).

Ehdottomasti hyvää päätöksessä on, ettei putsari tullut Sammalvuoreen, Eestinkallioon tai Mossasvedjebergeniin. Huonoja puolia ovatkin sitten ne, miksi äänestin Suomenojan puolesta.

Pääsyy oli samansuuntainen kuin kommenttini hesarissa - ei auta suojella Suomenojan kansainvälisestikin arvokkaan lintukosteikon vesialuetta, jos ympärillä ei ole riittävää suoja-aluetta lintujen elinolojen varmistamiseksi. Nyt uuden asuinalueen metroasema ja keskustatoiminnot ulottuivat suunnitelmissa edelleen ihan lintukosteikon rantaan, vaikka kaupunginhallituksessa hyväksyttiin vihreiden lisäysesitys, että lintukosteikko suojellaan. Suurin ongelma oli, ettei luontoselvityksiä ollut tehty, ja näin ollen jokainen joutui itse päättelemään onko realistista, että lintukosteikko ja linnut säilyy metroasemasta ja keskustatoiminnoista huolimatta. Ja jos suojelun vaatimat suoja-alueet huomioidaan riittävästi ja metroasema + talot siirretään kauemmaksi, murenee pohja Blominmäen puolesta esitetyiltä taloudellisilta ja lisärakentamisperusteilta, koska molemmissa vaihtoehdoissa voidaan lisärakentaa asuntoja sitten kutakuinkin saman verran.

Päätökseeni vaikutti myös voimalaitosasia. Fortumin kaasukombivoimalaitos rajoittaa lähietäisyyden asuinrakentamista. Toisaalta putsarilla ja voimalaitoksella olisi ollut selvää energiasynergiaa. Putsarilietteestä tuotettu biokaasu olisi voitu syöttää suoraan voimalaitokselle fossiilista maakaasua osin korvaavaksi polttoaineeksi. Blominmäessä tätä mahdollisuutta ei ole.

Blominmäen sijainti pitkien louhittavien jäteveden tulotunnelien päässä Kehä kolmosen takana ei minusta myöskään ole optimaalinen, vaikka sitä perusteltiinkin sillä, että tulevaisuudessa Espoo kasvaa Pohjois-Espooseen ja Turunväylän varteen. Joka tapauksessa tiivis Etelä-Espoo säilyy paikallaan, ja Nuuksion kansallispuisto on kovin lähellä Blominmäkeä, joten kovin massiivista rakentamista sinne ei voi suunnitella.

Blominmäen puhdistamovesien hätäpurkumahdollisuus on suunniteltu Espoonjokea pitkin Espoonlahden pohjukan Natura-alueelle, mitä en myöskään pidä hyvänä asiana.

Blominmäen asukkailla ei ole myöskään ollut samanlaista mahdollisuutta osallistua hankkeen vuorovaikutusprojekteihin, sillä vaihtoehto nousi esille vasta hankkeen valmistelun loppuvaiheissa. No, päätös on nyt kuitenkin tehty ja nyt sitten vaan jännityksellä seurataan miten Suomenojan ja Blominmäen kaavoitus ja lintukosteikon suojelu edistyy.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Päästölaskelmia ja vesiensuojelua

Ympäristölautakunta käsitteli ensi vuoden budjettia ja toimintasuunnitelmaa viime viikolla. Ehdotuksestani lautakunta esitti lisäresursseja ilmastostrategian toimenpiteiden päästövähennyslaskelmiin ja vesiensuojeluun, etenkin valuma-alueselvityksiin ja hulevesiohjelmaan.

Ilmastostrategian 39 % päästövähennystavoite vuoteen 2030 jakautuu 21:lle tulevalle vuodelle. Tavoite tarkoittaa, että päästöjä on leikattava 52 % vuoden 2008 tasosta, sillä vertailuvuotena on 1990. Tämä taas puolestaan tarkoittaa, että tasaisella vauhdilla Espoon päästöjä on leikattava noin 3 % vuodessa laskutavasta riippuen. Tämä on erittäin haastava tavoite, sillä kaupunki kasvaa koko ajan, ja suurin osa päästöistä on kaupungin suoran ohjauksen ulkopuolella kotitalouksissa ja yrityksissä.

Ensimmäinen askel on laskea Espoon ilmastostrategian toimenpideohjelman toimenpiteille päästövähennyspotentiaalit ja niiden kustannukset. Tätä siis ehdotimme ensi vuoden budjettiin. Laskelmien perusteella voidaan aikatauluttaa toimenpiteitä tarkoituksenmukaisesti tuleville vuosille.

On selvää, että 52 % säästöt edellyttävät suurta määrää toimenpiteitä kaikissa päästöryhmissä. Erityisen tärkeitä ovat päästöjen suurimmat osa-alueet, eli rakentamiseen ja yhdyskuntasuunnitteluun sekä energiantuotantotapaan kytkeytyvät lämmityksen päästöt, liikenteen päästöt ja sähkön käyttö. Kiireisimpiä ovat ne toimenpiteet, joiden vaikutukset näkyvät viipeellä, kuten raideliikenneinvestoinnit, investoinnit uusiutuvan energian tuottoon, yhdyskuntarakenteeseen vaikuttaminen ja rakennustapojen kehittäminen.

Esitetyt vesiensuojelun lisäresurssit ovat tarpeen monesta syystä. Lisääntyneet sään ääri-ilmiöt ja tulvat uhkaavat vesihuoltoa ja arvokkaita vesistökohteita. Tämä edellyttää vesiriskien hallinnan kehittämistä. Käytännössä ensin tarvitaan valuma-alueselvitykset ja hulevesiohjelma, joiden avulla riskeihin voidaan varautua kaikessa kaupungin toiminnassa, etenkin yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa. Toisaalta Espoon arvokkaat vesistökohteet kaipaavat kunnostusta ja suojelua rakentamisen puristuksessa.

Ensi vuoden talousarviota valmistellaan erittäin tiukassa taloustilanteessa. Nämä ehdotetut toimenpiteet ovat kuitenkin Espoon mittakaavassa hyvin pieniä, 200 000 euroa 1,5 miljardissa. Toisaalta ne ovat investointeja tulevaisuuteen; päästövähennykset maksavat itsensä takaisin säästyneenä energiana ja vähentyneinä riskeinä, ja vesiensuojelutoimenpiteet vähentyneinä riskeinä ja kaupungin vetovoimaa lisäävinä arvokkaina luontokohteina.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Ilmastotavoitteiden ja tekojen välisestä kuilusta

Eilen valtuusto hyväksyi strategian tulevalle kaudelle. Visioon saatiin toteamus, että "Espoo on ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijä". Nyt tämän toteamuksen todeksisaattamiseen tarvitaan hartiavoimin töitä.

Tällä hetkellä ilmastostrategiassa sitoudutaan 39 % päästövähennyksiin vuoteen 2030 mennessä. Toimenpideohjelmassa on tunnistettu hyviä toimia energian käytössä, rakentamisessa, liikenteessä, maankäytössä ja muilla sektoreilla, joilla päästöihin voi vaikuttaa. Ongelmana on se, että toimenpiteiden lisäksi tarvittaisiin napakat välitavoitteet toimenpiteittäin, ja niiden toteuttamiseen riittävät resurssit. Toimenpiteet jakautuvat joka puolelle kaupunkia, käytännössä joka työpisteeseen. Tämän takia koulutetaan parhaillaan kaupungin sisäisiä "ilmastoagentteja", jotka omassa toimipaikassaan auttavat toteuttamaan ohjelman tavoitteita.

Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Lisäksi tarvittaisiin selkeä tulosohjaus. Sen lisäksi että kaupungin yksiköillä on taloudelliset tavoitteet ja raamit, tulee kaikilla toiminnoilla olla myös omat yksiselitteiset päästöraamit, joita myös seurataan ja tavoitteiden saavuttamisesta palkitaan. Ja seurantaan konkreettiset mittarit.

Ja kun tuo jättiurakka on tehty, onkin seuraava kysymys ovatko päästövähennystavoitteemme jo vanhentuneet? On hyvin mahdollista, että Kööpenhaminan kokouksen jälkeen meillä on rima korkeammalla, ja siinä vaiheessa ei varsinaisesti auta että edellistenkin tavoitteiden pureskelu on vielä vaiheessa. Ja miksei tiukempiin tavoitteisiin voisi sitoutua riippumatta Kööpenhaminastakin. Edelläkävijälle se oikeastaan kuuluisi.

maanantai 7. syyskuuta 2009

Ensi vuoden raamit ja huoli ympäristötoimen resursseista

Tänään päätettiin valtuustossa ensi vuoden veroprosentista, budjettikehyksestä ja vuoden 2009 budjettileikkauksista. Veroprosentin pieni nosto ensi vuonna ja siitä saatujen rahojen ohjaaminen peruspalveluihin on minusta hyvä asia tässä tilanteessa. Ensi vuoden budjettikehys oli neuvoteltu ryhmien puheenjohtaijen kesken valmiiksi, joten siihen ei enää valtuustossa tehty muutoksia. Itseäni epäilytti paketissa mukana ollut Espoo-lisän leikkaus, mutta asiaa ei enää voinut käsitellä sillä se kuului neuvottelusopimukseen.

Myös tämän vuoden leikkaukset oli neuvoteltu ryhmien puheenjohtajien kesken. Leikkauksia oli toteutettu myös ympäristötoimessa, johon liittyen toin esille ympäristölautakunnan huolen. Vesiensuojeluun ja ympäristöviestintään kohdistuneet leikkaukset estävät ympäristötoimen tavoitteiden saavuttamista, eikä ympäristölautakuntaa oltu kuultu leikkauksista päätettäessä.

Vesiensuojelun leikkaukset estävät hulevesiohjelman käynnistämisen. Viime aikoina on kuultu monista kaupungeista ja kunnista ikäviä uutisia vesikriiseistä, jotka aiheuttavat runsaasti kustannuksia ja ongelmia asukkaille. Viime vuonna esimerkiksi sateiden nostamien pintavesien pääsy vedenottamoihin aiheutti merkittäviä ongelmia Ylöjärvellä, Nivalassa ja Porvoossa. Hulevesiohjelmaa ja lisäpanostusta vesiensuojeluun tarvitaan, jotta voidaan suojautua esimerkiksi tulvien, rankkasateiden ja monimuotoisten vesistöjen lähellä tapahtuvien toimintojen aiheuttamilta riskeiltä vesistöille. Esimerkiksi Helsingillä ja Vantaalla on jo hulevesiohjelmat, vaikka niissä on huomattavasti vähemmän arvokkaita vesistökohteita kuin Espoossa. Ilman hulevesiohjelmaa ja riittävää panostusta vesiensuojeluun otamme tietoisen riskin mahdollisesti kalliiksikin käyvistä seuraamuksista muutaman kymmenentuhannen säästöjen vuoksi.

Erityisen ikäviä tehdyt leikkaukset ovat siksi, että Espoon ympäristötoimi on jo valmiiksi aliresursoitu. Kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena ympäristölautakunta vastaa yli 160:stä lakisääteisestä ympäristölainsäädännön velvoitteesta sekä luonnonsuojelun edistämisestä ja mm. ilmastostrategian toimeenpanon koordinoinnista Espoossa. Tähän tarkoitukseen on ympäristökeskuksessa vain noin 20 henkilön resurssit. Esimerkiksi Helsingissä ja Oulussa on asukaslukuun suhteutettuna noin kaksinkertaiset resurssit vastaaviin ympäristötoimen tehtäviin.

Taantumasta ja aliresurssoinnista huolimatta ympäristötoimen haasteet ja lakisääteiset velvoitteet lisääntyvät jatkuvasti. Taantuman yhteydessä valitettavasti myös ympäristörikoksilla on taipumus lisääntyä, eikä nykyisillä resursseilla ole mahdollisuutta riittävään proaktiiviseen valvontaan. Vaikka kaupungin on säästettävä, aliresursoidussa ympäristökeskuksessa ei ole enää varaa säästöihin. On muistettava, että ympäristöriskien hallinnasta säästäminen koituu helposti hyvin kalliiksi tulevaisuudessa.

lauantai 5. syyskuuta 2009

Ruuhkamaksut ympäristölautakunnassa

Ympäristölautakunnan syyskauden ensimmäisessä kokouksessa 27.8 keskusteltiin ruuhkamaksuista. Liikenne- ja viestintäministeriö on teettänyt laajan selvityksen ruuhkamaksujen erilaisista toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista pääkaupunkiseudulla. Ympäristölautakunnaltakin pyydettiin lausuntoa asiasta.

Ruuhkamaksuselvityksessä tutkittiin kolmen ruuhkamaksumallin (kehä-, linja- ja vyöhykemalli) ja tilanteen ilman maksuja (ns. 0-vaihtoehdon) liikenteelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset seudulla vuoden 2017 ennustetilanteessa. Tutkittavia näkökulmia olivat liikennejärjestelmän toimivuus, liikenteen ympäristövaikutukset, liikennejärjestelmän turvallisuus, elinkeinoelämän toimintaedellytykset, maankäyttö ja yhdyskuntarakenne, eri liikkujaryhmien liikkumismahdollisuudet sekä kustannukset ja kustannustehokkuus.

Ympäristölautakunta katsoi oman roolinsa mukaisesti asiaa etupäässä ympäristön näkökulmasta. Liikenne on yksi keskeinen osa-alue ilmastostrategiassa, ja lisäksi liikenteen muut päästöt ja melu ovat ympäristölautakunnan seurannassa. Keskustelimme ja neuvottelimme asiasta ja päädyimme lopulta seuraavaan yksimieliseen kannanottoon:
"Ympäristölautakunta pitää ruuhkamaksun käyttöönottamista yhtenä keinona edistää ympäristötavoitteita Helsingin seudulla. Selvityksen mukaan ruuhkamaksuilla olisi runsaasti positiivisia ympäristövaikutuksia. Hiilidioksidipäästöt vähenisivät 11 - 21% mallista riippuen. Terveydelle haitalliset liikenteen päästöt vähenevät noin 8 -18 %.
Vaikutus liikenteen meluun jäisi pienemmäksi.

Ympäristölautakunta haluaa korostaa ruuhkamaksujen positiivisia ympäristövaikutuksia. Sen vuoksi lautakunta esittää, että vähäpäästöisille autoille annettaisiin vapautus ruuhkamaksuista, kuten Tukholmassa on tehty. Vähäpäästöisen ajoneuvon kriteerit tulee määritellä erikseen.

Joukkoliikennettä täytyisi lisätä, palvelutasoa parantaa ja lisäksi laskea lipun hintoja, mikä merkitsee merkittäviä investointeja joukkoliikenteeseen. Investoinnit on tehtävä jo ennen ruuhkamaksujärjestelmän käyttöönottoa, jotta mahdollisimman monelle autoilijalle voi tarjota houkuttelevan ja kilpailukykyisen vaihtoehdon. Rahat investointeihin täytyisi löytää siis jo ennen ruuhkamaksutulojen toteutumista. Ruuhkamaksuilla tulee tukea pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä ja maksaa toteutetut investoinnit.

Lisäksi ympäristölautakunta ehdottaa vaiheittaista etenemistapaa, esimerkiksi aloitusta kokeilulla Helsingin kantakaupungissa sekä sitä, että mahdollisessa laajentamisessa huomioidaan Espoon erityispiirteet.

Lisäksi ympäristölautakunta esittää, että jatkovalmisteluissa huomioidaan seuraavat seikat:

· ruuhka-aikojen välillä maksuton malli
· mopoliikenne ym. vastaavanlaiset kulkumuodot
· elämänlaatu
· sosiaalinen kohdistuminen, esimerkiksi vaikutukset lapsiperheiden elämään
· terveysvaikutukset (esim. langattomien lähettimien säteilyn vaikutukset)
· investointien jakaantuminen pysyvässä käytössä eri osapuolien kesken
· mahdollisuudet kannustaa kimppakyytien järjestämistä."

perjantai 28. elokuuta 2009

Näennäisdemokratiaa

Viime aikoina on ansiokkaasti herätelty keskustelua demokratian tilasta. Kunnallisdemokratiaa reilun puoli vuotta katselleena keskustelua soisi käytävän enemmänkin. On ollut kylmäävää huomata miten niin monet isot, kaikista tärkeimmät strategiset asiat valmistellaan pienissä suljetuissa piireissä. Valtuuston jäsenellä ei ole aitoa vaikutusmahdollisuutta lukuisiin asioihin, jotka junaillaan seutuyhteistyön kautta tai kaupungin sisällä poliittisen ohjauksen ulottumattomissa. Harvainvallalla ei saada aikaan monipuolisesti koottuja ja näkökulmiltaan rikkaita, visionäärisiä päätöksiä. Sellaisia kyllä tarvittaisiin nyt jos koskaan.

Tärkeitä asioita saatetaan tuoda valtuustoon, ja kun niiden jatkovalmistelua sitten evästetään, seuraavaksi asia hautautuu johonkin koneiston rattaisiin, eikä palaa enää takaisin päätettäväksi ja toimeenpantavaksi. Aikaa kuluu selvittelyyn, missä asiat ovat ja koska ne etenevät ja millä tavalla kuhunkin asiaan mahdollisesti voisi vaikuttaa. Sitten paksujen esityslistojen harmittoman näköisissä liitteissä on "yllätyksiä", ujutettuja strategisia asioita, joita pitää etsiä salapoliisin ottein.

Strateginen johtaminen vaatisi kyllä aivan muuta. Avoimen prosessin, jossa asioiden kulku eri vaiheissaan näkyisi kaikille päättäjille, ja asiat tuotaisiin esiin oleellisin asia edellä, riittävin pohjaselvityksin. Keskustelua ei pidä pelätä vaan kannustaa. Dialogissa asiat jalostuvat.

maanantai 24. elokuuta 2009

Espoon ilmastotavoitteiden seurantaa ja ilmastoliiketoiminnan kehittymistä

Viime viikonloppuna ympäristölautakunnan syksyn työ käynnistyi strategiaseminaarilla. Lautakunnan kokouksissa pitkien asialistojen äärellä ei jää aikaa strategiseen keskusteluun, joten välillä on hyvä lähestyä asioita laajemmin asialistojen ulkopuolelta. Ympäristölautakunnan vastuulla on Espoossa strategisesti tärkeitä asioita, kuten ilmastostrategian toimenpideohjelman seuranta ja koordinointi sekä kestävän kehityksen seuranta. Molemmat ovat myös haastavan monitahoisia asioita.

Ilmastostrategian toimenpideohjelman seuranta on tämän torstain lautakunnan kokouksen listalla. Tavoitteissa ollaan pysytty melko hyvin. Espoon kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuonna 2008 7 % verrattuna vuoteen 2007. Asukaskohtaiset päästöt olivat 5,9 t CO2-ekv/asukas. Ilmastostrategian tavoite on 4,3 t CO2-ekv vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvien energialähteiden osuus hankitusta sähköstä on 52,5 %. Uusiutuvien energioiden osuus on lisääntynyt vuodesta 2008 23 %.

Sitten ilmastostrategian toimenpideseurannasta toiseen näkökulmaan ja politiikasta työasioihin. Viime viikolla Tekes julkisti suomalaisen ilmastoliiketoimintaklusterin syntyä vauhdittaneiden Tekesin Climtech- ja ClimBus-ohjelmien loppuarviointiraportin, jota minulla oli ilo olla mukana tekemässä. Ohjelmat avasivat kuluneen kymmenen vuoden aikana ilmastonmuutoksen hillinnän teknologisia ja liiketoimintamahdollisuuksia Suomen näkökulmasta. Arvioinnissa kuvataan ilmastoliiketoiminnan kehitystä tarkastelemalla hankekokonaisuuksia esimerkiksi raskaan liikenteen energiatehokkuuden, kierrätys- ja monipolttoaineratkaisuiden, hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin sekä biopolttoaineiden aihealueilla.

maanantai 17. elokuuta 2009

Syksyn valtuustotyö käyntiin lasten asioilla ja biopolttoaineilla

Tänään aloitettiin syksyn valtuustokausi lämmittelevällä kokouksella, joka oli lyhin tähänastisista. Listalla oli kuitenkin tärkeitä asioita.

Ensimmäisenä keskustelutti lasten ja nuorison hyvinvointiohjelma lastensuojelun näkökulmasta. Ohjelma oli hyvin valmisteltu ja varsin kattava. Suurin huoli liittyikin siihen, miten ohjelman tavoitteita saadaan tulevina vuosina edistettyä. Länsiväylästä saimme juuri lukea että kaupunginjohtaja aikoo ehdottaa valtuustolle säästöjä päivähoidosta ja opetuksesta. Todella masentavaa, kun ohjelman taustatiedoista juuri olemme saaneet lukea, miten Espoossa esimerkiksi kouluterveydenhoitajien ja neuvolan terveydenhoitajien vaje on pääkaupunkiseudun suurin, ja miten henkilöstön määrän mitoituksessa jäädään jälkeen valtakunnallisista suosituksista monella muullakin alueella, kuten perheneuvoloissa.

Perheneuvoloista, kouluterveydenhoitajista, neuvolan terveydenhoitajista sekä päivähoidon ja opetuksen henkilökunnasta ei voi säästää. Päinvastoin, mitoitukset pitäisi saada lähemmäs suosituksia. Minä olisin valmis vaikka nostamaan veroprosenttia että lasten palvelut saadaan turvattua. Lapsiin investoiminen jos joku on elvytystä - eli taloutta virkistävää toimintaa, josta jää pitkäaikaista hyötyä yhteiskunnalle.

Kokouksessa keskusteltiin myös YTV:n bussien biopolttoainekokeiluun liittyvästä aloitteesta, jossa ehdotettiin palmuöljypohjaisen biodieselin vaihtoa kestävämmällä raaka-aineella tuotettuun, esimerkiksi biojätepohjaiseen biopolttoaineeseen. Valtuusto hyväksyi yksimielisesti toivomuksen, että nykyisen kokeilun päätyttyä arvioidaan uudelleen mahdollisuudet luopua sademetsäalueella tuotetuista raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden käytöstä.

Pidin puheenvuoron siitä, miten hankalaa biopolttoaineiden kokonaiselinkaarivaikutusten arviointi on, ja miten kriteerien määrittely on vielä kesken, ja riippuu muun muassa EU:n meneillään olevasta työstä ja Kööpenhaminan ilmastoneuvottelujen lopputuloksesta. Toistaiseksi joudumme vielä nojautumaan osin puutteelliseen tietoon eri raaka-aineiden ja prosessien kokonaiselinkaarivaikutuksista. Tässä tilanteessa loppukäyttäjien vastuu käyttämistään tuotteista ja niiden ympäristövaikutuksista korostuu. Erittäin keskeistä joka tapauksessa on raaka-aineen tuotannon epäsuorat maankäytölliset vaikutukset. Mikäli viljelmät aiheuttavat sademetsän hakkuita suoraan tai toisaalla, on erityisesti turvemailta vapautuvan metaanin määrä niin suuri, että saatavien polttoaineiden ilmastotase kääntyy haitalliseksi.

Joka tapauksessa on selvää, että ilmastotavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan niin energian kuin muunkin kulutuksen vähentämistä sekä omien uusiutuvien raaka-aineidemme hyödyntämistä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi biojätepohjaisten polttoaineiden, rajatusti metsäpohjaisen bioenergian sekä tuuli- ja aurinkovoiman lisäämistä. Kulutuksen vähentäminen vähentää kuitenkin myös energiankulutusta, ja on ensisijainen ja helpoin keino. On hyvä muistaa, että on tärkeintä miettiä tarvitseeko autoa ja paljonko sillä täytyy ajaa, ja vasta sen jälkeen että paljonko se kuluttaa ja mitä polttoainetta.

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Poliittisen vaikuttamisen koreografia

Ensimmäisen valtuustovuoden puolenvälin jälkeen olen pohtinut ensivaikutelmia kunnallispolitiikasta. Jotkut ennakkokäsitykset ovat vahvistuneet. Kyllä, aikaa kuluu paljon ja papereita pitää lukea kasapäin. Kunnallinen byrokratia on monipolvista ja moni asia hukkuu byrokratiaportaisiin tai virkamiehet pitävät niitä jemmassa milloin mistäkin syystä. Odotettua on myös se että asioiden taustojen selvittäminen on työlästä.

Toisaalta olen ollut yllättynyt siitä, että joihinkin isoihinkin asioihin on myös helppo vaikuttaa itsenäisesti jos tekee taustatyönsä hyvin ja ilmaisee itseään selkeästi ja oikeassa paikassa. Uutenakin valtuutettuna voi saada jo ekoissa kokouksissa läpi tärkeitä lisäyksiä päätöksiin. Sain esimerkiksi läpi kevään aikana valtuustokäsittelyssä päivähoidon strategiaan lisäyksen lapsen kokeman turvallisuudentunteen ja jatkuvuuden huomioimisesta. Asia oli paksun asialistan ties kuinka monennessa liitteessä, josta se olisi mennyt helposti ohikin. Tämä on myös turhauttavaa: satojen sivujen niput on luettava tarkasti liitteineen läpi jottei tärkeitä asioita livahda läpi kokouksissa.

Vaikuttamisen kärki on suurelta osin tässä: kokousten asialistojen ja taustojen huolellisessa läpikäynnissä. Mutta on muutakin: omassa ryhmässä on tärkeää olla aktiivinen ja rakentava, ja toisaalta tutustua muihin ryhmiin ja niiden tavoitteisiin. Uusia asioita voi nostaa esiin valtuustoaloittein. Tämä on järeä norsupyssy jota on turha käyttää liiaksi. Asian tulee olla sellainen, johon muulla keinoilla ei kykene vaikuttamaan. Aloitteet työllistävät virkamiehiä mutta ovat oiva täsmätyökalu, vaikka valitettavan harvoin ne aiheuttavat konkreettisia jatkotoimenpiteitä.

Nahkiaispolun kallioyllätys

Nuuksion Haukkalammen parin kilometrin Nahkiaispolku havainnollistaa hyvin luonnon ennallistamista. Polku on yksi lasten suosikeista jylhien kalliorinteiden ja lukuisten puroja ylittävien siltojen takia. Polku seurailee Haukkalammesta laskevaa Haukkalammenpuroa ja Myllylaakson puroa. Purojen uomia on ennallistettu kulkemaan alkuperäisissä hauskasti kiemurtelevissa uomissaan. Purojen yhtyessä kirkas ja mutainen vesi kiemurtaa yhteen muodostaen monimutkaisia koukeroita.

Joskus tutustakin paikasta löytyy uusi näkökulma. Kiipesimme polun viereltä kallion huipulle, mistä löytyi ensiluokkainen eväidensyöntipaikka. Terävä kallion huippu laski kaikkiin ilmansuuntiin ja huipulla kasvoi käkkyräinen mänty. Trangialla kokattu lounas maistui erityisen hyvältä uudessa paikassa. Haukkalammella nuotiopaikat ovat yleensä viikonloppuisin niin täynnä ihmisiä, että mukavinta on ottaa Trangia mukaan ja syödä omassa piilopaikassa.



Tanska ekonäkökulmasta

Lomailimme Tanskassa viikon maaseutua kierrellen Fynin ja Jyllannin saarilla. Maaseutukylissä ruokokatot ja vanha rakennustyyli olivat edelleen arvossaan ja puutarhat upeita. Mansikoita ja perunoita myytiin tiloilta suoraan ja luomuviljely oli todella suosittua. Yövyimme maatiloilla, joista kaikilla aamiaisella oli pöydässä luomumaitoa. Kaupoissakin luomutuotteet olivat ihan eri tavalla esillä kuin Suomessa.

Lähes kaikilla pienilläkin kylillä oli pelloillaan omat tuulivoimalat. Tuulivoimalat näyttävät hyvältä maaseutumaisemassa, ja tuovat lähes neljänneksen maan sähkökapasiteetista. Merellä sijaitsevat offshore-tuulipuistot muodostavat toki suuren osan kokonaiskapasiteetista. Tuulivoimaan on Tanskassa satsattu määrätietoisesti jo vuosikymmenten ajan. Lisäksi Tanskassa valmistellaan sähköautojen laajamittaista käyttöönottoa.

Maaseudulla pyöräilyä varten Tanskassa on hauskoja kapeita pyöräkaistoja maanteiden varsilla. Tien reunan ja pyöräkaistan välissä on puolisen metriä ruohokaistaa, ja sitten noin puolen metrin asvaltoitu pyöräkaista. Ja pyörillä kulkevia ihmisiä näkeekin todella paljon. Tällä tavalla Suomeenkin voisi saada hyviä pyöräilyreittejä haja-asutusalueelle halvemmin kuin täysimittaisia pyöräteitä rakentamalla.

Kirkkaita rantavesiä käy kyllä kateeksi. Itämeren häntien liittyessä Kattegatiin luonnonrannat ovat niin upeita että niistä voi vain aavistella miltä Suomenkin rannikolla on näyttänyt vuosikymmeniä sitten.


torstai 11. kesäkuuta 2009

Kevätkauden poliittiset huipennukset

Tällä viikolla olivat kevätkauden viimeiset valtuuston ja ympäristölautakunnan kokoukset. Valtuustossa kukitettiin ensin eurovaalien läpimenijät ja sitten keskusteltiin vilkkaasti tarkastuslautakunnan ansiokkaasta raportista, joka nosti keskeisiä epäkohtia esille. Vuoden 2008 tavoitteiden toteutumista arvioitaessa huolestuttavan monet keskeiset tavoitteet olivat jääneet toteutumatta. Puutteita oli esimerkiksi peruspalveluissa, kuten terveydenhuollon hoitoonpääsyssä ja päiväkotien resursseissa sekä alueiden tasa-arvoisessa kohtelussa. Päivähoidon tilanne vaatii tiukkaa seurantaa kasvavissa säästöpaineissa. Ryhmäkoot ja hoitohenkilöstön määrä eivät voi eivätkä saa joustaa tässäkään taloudellisessa tilanteessa.

Nostin esille myös kysymyksen energiankäytön ja uusiutuvan energian osuuden mittaroinnista. Energiansäästötoimissa lähtökohtana on se, että voidaan mitata kaikkien toimintojen energiankulutusta ja energian tuotantotavan osuutta luotettavasti. Tällä hetkellä kootut tiedot löytyvät Espoossa vain osasta toimintoja, eikä niidenkään osalta raakalukuja ole korjattu esimerkiksi tilojen käyttöasteilla, tilatilavuuksilla ja säätilan vaikutuksilla. Ilmastostrategian tavoitteiden saavuttamisen haastavuutta kuvaa se, että jopa tämän vertailutiedon saanti ja lähtötilanteen selvittäminen on haastavaa suuressa kaupungissa.

Ympäristölautakunnassa annettiin evästystä Espoon strategiakeskusteluun. Ilmastonmuutoksen hillintä, kestävän kehityksen tavoitteiden konkretisointi, vesikysymykset ja toiminnan lakisääteiset reunaehdot nostettiin esille. Lisäksi käsiteltiin Kalajärven kallioiden ja Luukinmetsän luonnonsuojelualueiden perustamista sekä keskusteltiin mm. Ämmässuon vuosiraportoinnista.

Ämmässuolle on läjitetty lohduton määrä sekajätettä; 120 eduskuntatalon verran. Kyseenalainen kunnia meille espoolaisille on saada tämä Euroopan tasolla suuri kaatopaikka naapuriimme. Vantaan jätteenpolttolaitokseltakin tulee jatkossa edelleen kolmannes sekajätteen painosta tuhkana Ämmässuolle, joten järkevintä olisi vähentää kulutusta ja kierrättää materiaalit paremmin. Biojätteen osalta olisi suotavaa investoida biokaasuntuottolaitokseen, jolloin kasvava biojätteen määrä voitaisiin käsitellä kompostoinnin ohella myös osin energiaksi - esimerkiksi jäteautojen polttoaineeksi. Biokaasulaitos voisi myös helpottaa mahdollisten kompostorin häiriötilanteiden hoitoa.

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Nyt päätetään EU:n ilmastopolitiikasta

Huomenna alkaa EU-vaalien ennakkoäänestys. Ilmastoneuvotteluissa on parhaillaan kovat väännöt menossa Kööpenhaminaan valmistautuessa. Uudelle ilmastosopimuskaudelle tarvitaan tiukka, reilu ja paremmin kokonaisuutta ohjaava ja hallitseva paketti. EU:lla on tässä tärkeä rooli, ja euroedustajilla oikeasti paljon vaikutusvaltaa näihin asioihin.

Tuloksekkaaseen ilmastotyöhön europarlamentissa tarvitaan paljon tiukkaa osaamista. Vihreillä on kokonaisuudessaan loistava lista sekä hienoja ilmastoasioihin profiloituneita ehdokkaita. Näiden kärjessä on Satu Hassi, joka on tehnyt loistavaa työtä edellisellä kaudella. On myös nuoremman sukupolven Mari Puoskari, ja tietysti meidän espoolaisten oma ehdokkaamme Jyrki Kasvi! Vihreille annettu ääni menee varmasti ilmaston hyväksi, sillä tässä asiassa Euroopan vihreiden rivit ovat erittäin yhtenäiset.

lauantai 16. toukokuuta 2009

Puhdistamokuohuja

Puhdistamon sijaintipaikan valintaprosessi saa kummallisia käänteitä. Ensin päättäjiä hoputettiin vuosien valmistelun jälkeen että päätöksellä on kova kiire. Sitten yhtäkkiä asia vedettiin takaisin valmisteluun, eikä asiaa päästykään päättämään.

Hankalaa on, että meillä ei ole päätöksenteon perusteeksi kokonaisvertailutietoja vaihtoehtoisista sijoituspaikoista ja toteutusmalleista ja niiden kaikista taloudellisista vaikutuksista sekä vaikutuksista ympäristöön, asukkaisiin ja kaupunkirakenteen kehitykseen erilaisissa skenaarioissa. Skenaarioita on pohdittu vain hyvin kapeasta näkökulmasta. Täydentävää tietoa joutuu itse kukin kaivamaan itse luettuaan ensin yvat, esittelytekstit ja katsottuaan esittelyvideot.

Olen ollut jo ennen vaaleja selkeästi Suomenojan kannalla ja olen luonnollisesti edelleen. Ympäristön, asukkaiden ja kokonaisuuden kannalta näen Suomenojan selkeästi parhaaksi vaihtoehdoksi. Laajennettavan kaasuvoimalaitoksen varoalueelle puhdistamo sopii, ja siinä sille on valmiina ylivuototilanteisiin tarvittava kosteikko, joka on samalla Euroopan tasolla arvokas lintualue.

Puhdistamon poistuminen ja nykyisen puhdistamon alueen käyttäminen asuinrakentamiseen ei sopisi yhteen lintukosteikon kanssa. Aluetta pitäisi kyllä kohentaa puhdistamon uusimisen yhteydessä. Täydennysrakentaminen sopii puhdistamon lähialueille voimalan varoalueen ulkopuolelle, kunhan suoja-alue lintukosteikkoon varmistetaan. Lintukosteikon polut ja läjitysalueena käytetyt reunamat tulee kunnostaa.

Metro voitaisiin rajata kaavassa olevaan pohjoiseen linjaukseen, jolloin Pohjois-Suomenojalle voitaisiin tiivistää asutusta aseman lähistölle. Metron nostaminen maanpinnalle pohjoislinjauksen mukaisesti säästäisi huomattavasti rahaa, jolla voitaisiin kompensoida puhdistamotontin arvoa.

Sammalvuori, Blominmäki ja Mossasvedjebergen ovat kaikki ympäristön ja asukkaiden näkökulmasta katsottuna selkeästi Suomenojaa heikompia sijoitusvaihtoehtoja. Kalliopuhdistamo olisi teknisesti järkevä vaihtoehto, mutta soveltuvaa kokonaisratkaisua kalliopuhdistamolle ei vaan Espoosta näytä löytyvän. Katettu puhdistamo voidaan tehdä myös moderniksi ja teknisesti edistyneeksi, eikä sen rakennuksenkaan tarvitse olla ruma, vaikka vieressä onkin todella ruma voimalaitos hiilikasoineen.

Koska päätöstä tehdään hyvin pitkäksi ajaksi, olisi mielekästä myös pohtia millaisessa maailmassa elämme vaikkapa 50 vuoden kuluttua. On selvää, että puhtaasta makeasta vedestä ja luonnonvaroista tulee pulaa. Olisiko järkevämpää perinteiseen tekniikkaan pohjautuvien megaluokan keskitettyjen ratkaisujen sijaan pohtia modernia hajautusta, jossa vedenkäyttöä optimoidaan lähialueilla? On hölmöä johtaa makeita hulevesiä ja harmaita vesiä kymmenien kilometrien päähän puhdistamoon, josta ne pumpataan mereen. Nämä suhteellisen puhtaat vesijakeet olisi ekologista käsitellä ja kierrättää luonnonmukaisesti lähistöllä. Likaisemmat jakeet voitaisiin myös käsitellä alueellisesti, jolloin vedenkäsittelyn energiapotentiaali voitaisiin hyödyntää paikallisesti. Näin saataisiin kokonaisvaltaista ympäristö- ja energia-asioiden hallintaa. Lisäksi pienempien laitosten sijoittaminen olisi huomattavasti helpompaa kuin suurten integraattien. Vedenkäsittelytekniikka kehittyy nopeasti, ja perinteinen tilaavievä ratkaisu ei ole ainoa vaihtoehto. Eikös Espoo voisi olla tässä edelläkävijä?

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Energiatehokkuusjulkistus

Sitra julkaisi tänään "Energiatehokkuus kansainvälisesti" -raportin, jota olen ollut mukana kirjoittamassa. Kokosimme siinä kansainvälisten edelläkävijöiden keinovalikoimasta Suomelle sopivia suosituksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Raportti tukee kansallisen energiatehokkuustoimikunnan työtä.

Analyysissä on käsitelty pääosin valtiotason toimia yhdyskuntasuunnittelun, rakentamisen, liikenteen, asumisen, palveluiden ja päästökauppasektorin ulkopuolisen teollisuuden aloilla. Lähempään tarkasteluun valittiin 12 edelläkävijämaissa toteutettua tai suunniteltua toimenpidettä, joiden arvioitiin olevan toteutuskelpoisia ja joilla arvioitiin olevan vaikuttavuutta myös Suomen oloissa. Tarkastelimme mm. sähköautojen käyttöönoton tukemista Tanskassa, Alankomaiden satelliittiperustaista liikennetariffijärjestelmää ja korjausrakentamisohjelmaa, Itävallan kokonaisvaltaista ilmasto-ohjelmaa, Ruotsin kunnallista energianeuvojajärjestelmää, Freiburgin ja Vancouverin yhdyskuntasuunnittelua, Japanin Top Runner laitestandardijärjestelmää ja globaalia ESCO-toimintaa.

Vaikka pääosin suositukset koskevat valtiotason toimia monet annetuista suosituksista tuovat ideoita myös kunnallispolitiikkaan. Espoossa tarvittaisiin esimerkiksi lähiöiden peruskorjausohjelma, kunnallisia energianeuvojia ja energiatehokkuutta parantavaa kokonaisvaltaista yhdyskuntasuunnittelua.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Energiatehokkaat hankinnat, saaristometsät ja risujen poltto

Eilen ympäristölautakunnan kokouksessa päätettiin taas tärkeistä ja keskenään kovin erilaisista ympäristöasioista.

Ehdotuksestani lautakunta suosittelee työ- ja elinkeinoministeriön tuoreiden energiatehokkaiden julkisten hankintojen ohjeiden toimeenpanoa osana Espoon kaupungin tuottavuusohjelmaa. Tässä on hyvä mahdollisuus säästää rahaa ja energiaa pienellä vaivalla.

Espoon ympäristönsuojelumääräyksiä päivitettiin mm. kieltämällä risujen poltto, kuten Helsingissä ja Vantaalla on jo tehty, sekä tiukentamalla määräyksiä esimerkiksi meluilmoitusten osalta. Risujen poltto on haitallisten pienhiukkasten lähde, ja erityisen haitallista lapsille ja astmaatikoille. Risut kannattaakin kompostoida tai hakettaa, jolloin ne saadaan hyödynnettyä puutarhanhoidossa.

Osana juhlavuoden metsiensuojeluhanketta päätettiin Suvisaariston hienon Bergö-Ramsö-kohteen suojelusta. Kävin tutustumassa alueeseen ennen kokousta, ja siellä on todella upeaa vapaata rantaviivaa ja saaristokalliomännikköä. Kannattaa käydä tutustumassa, bussilla 145 pääsee ihan viereen.

Lisäksi keskustelun aiheena oli Vantaalle tulevan jätteenpolttolaitoksen tuhkien ja kuonien loppusijoituksen ympäristölupahakemus. Valittu teknologia ei ole tehokkain mahdollinen, sillä poltettavasta jätteestä kolmanneksesta tulee tuhkaa, joka on osin ongelmajätettä. Tuhkalle on valmiit kalliosijoituspaikat Ämmässuolla, mutta ikävältähän tuntuu kuskata tonnikaupalla ongelmajätetuhkaa Vantaalta Espooseen. Jokaista kolmea sekajäteautoa kohti yksi tuhka-auto ajaa polttolaitokselta Ämmässuolle. Ympäristöluvasta päättää Uudenmaan ympäristökeskus, ja sinällään luotan kyllä heidän kykyynsä arvioida, ettei toiminnasta ole ympäristölle haittaa. Välillinen haitta kuljetuspäästöistä nyt joka tapauksessa syntyy.

Ympäristölautakunta lähetti eteenpäin myös edellisen lautakunnan tekemän aloitteen golf-kenttien saamisesta ympäristönormien ja ympäristöluvan alaisiksi. Espoossa mm. golf-kenttien vedenotolla on ollut haitallisia vaikutuksia, jotka on hyvä arvioida ennen uusista kentistä päättämistä. Aloite käsitellään ympäristöministeriössä.

Kokouksessa esiteltiin myös raportti Espoon ympäristön tilasta. Raportin mukaan ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden ja viheralueiden säilyttäminen ovat Espoon suurimmat ympäristöhaasteet. Tästä olen aivan samaa mieltä. Raportissa myös todetaan, että henkilöautoilu kasvaa nopeammin kuin väkiluku ja kulutus on kestämättömällä tasolla.

Ympäristökeskus on myös osana valvontatoimea tarkastanut autopesuloita ja hevostalleja. Hevostalleilla oleellista on rehevöittävät nitraattipäästöt, ja autopesuloissa kemikaali- ja öljypäästöt. Aineistosta myös selviää, että luonnonystävä pesee autonsa käsin, jolloin vettä kuluu murto-osa automaattipesusta, ja haitalliset kemikaalit voidaan välttää.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Luonnonvarastrategia valtavirtaistaa vihreitä periaatteita

Sitra julkisti tällä viikolla kansallisen luonnonvarastrategiatyön tulokset. Esille on nostettu tärkeitä asioita, kuten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kierrätyksen edistämistä. Hiukan hymyilyttää, että nämä esitellään puhuen hienosti biotaloudesta, josta EU:n strategisissa tavoitteissa on puhuttu jo pitkään. Ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat myös ajaneet luonnonvarojen kestävää käyttöä ja kierrätyksen edistämistä eli biotaloutta jo vuosikymmenet. Mutta eipäs olla kyynisiä, on hienoa että nämä ajatukset lähestyvät nyt valtavirtaa. Käytämme luonnonvaroja reippaasti yli luonnon uudistumiskyvyn, joten muutos on saatava aikaan, ja pian.

Kiinnostavaa on tietysti mitä biotalous käytännössä sitten on. Kysymys on Suomessa paljolti kestävästä metsien, viljelymaiden ja vesistöjen käytöstä. Siitä, että käytetään luonnonvaroja mahdollisimman niukasti ja mahdollisimman tehokkaissa tuotantoprosesseissa, ja kierrätetään käytetyt materiaalit mahdollisimman moneen kertaan, ja lopuksi hyödynnetään energiaksi. Tässä on meillä länsimaissa todella paljon tehtävää. Ennen pitkää jätteille tulee hinta, ja niistä kilpaillaan arvokkaana raaka-aineena.

Kuten strategiassakin todetaan, luonnonvarojen säästäväisellä käytöllä voidaan tukea hyvinvointia. Esimerkiksi puusta voidaan tehokkaissa biojalostamoissa hyödyntää paperikuitujen lisäksi arvokkaat luonnonaineet, joilla voidaan korvata esimerkiksi öljypohjaisia tekokuituja tai muovituotteita. Laaja kansallinen metsäpohjaisten biojalostamoiden kehitystyö on juuri saatu käyntiin.

Toinen tärkeä näkökulma on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen luonnonvarojen käytön globaalisti kasvaessa. Reippaasti tehostetut niukkaresurssiset prosessit ja toimintatavat ovat ainoa tapa jakaa luonnonvarat niin, että kaikille riittää ja luonto ei kärsi liikaa. Luonnon monimuotoisuus pitää saada myös käännettyä rahan kielelle, jotta sen tuhoamiselle saadaan hinta.

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Jatkuvuus ja lapsen tarpeet esille päivähoidon strategiaan

Tänään valtuuston kokouksessa listalla oli jälleen monia isoja asioita. Talouden tasapainotuspäätösten ja Espoon kruunun hallinnon lisäksi keskusteltiin päivähoidon siirrosta sosiaali- ja terveystoimesta sivistystoimeen, mutta myös päivähoidon strategisista linjauksista vuoteen 2014 asti.

Yksi vahvimpia perusteluja päivähoidon siirrolle sivistystoimeen on jatkuvuuden parantaminen.
Jatkuvuuden puute onkin tällä hetkellä paha ongelma päivähoidossa. Lapsen näkökulma ei esimerkiksi tule riittävästi esille, kun päivähoidon, eskarin ja koulun paikkoja jaetaan. Päivähoitopaikkaa tarjotaan usein kaukaa kotoa, jolloin lapsen yhteys lähiympäristön kavereihin ei kehity eskariin ja kouluun siirtymistä ajatellen. Toisaalta yksityisiä päiväkoteja kilpailutettaessa lapset joutuvat usein luopumaan yhtäkkiä kaikista tutuista hoitajistaan. Kilpailutuksessa lasten jatkuvuuden tarpeilla ei tällä hetkellä ole painoarvoa. Ja kun vanhempi jää vauvan kanssa kotiin, isosisarus menettää tutun päiväkotipaikkansa. Tämän takia monet pitävät hoitopaikkaa varattuna vaikka eivät oikeasti sitä tarvitsisikaan.

Pahimmillaan lapsi on hoidossa useassa eri päiväkodissa kymmenien eri hoitajien ja kaverien kanssa, siirtyäkseen sen jälkeen uuteen tuntemattomaan eskariin, ja taas vuoden kuluttua uuteen tuntemattomaan kouluun. Näin ei saisi olla! Lapsella pitää olla oikeus jatkuvaan ja turvalliseen kasvuympäristöön.

Ehdotetussa suomenkielisen päivähoidon strategiassa kuitenkin jatkuvuus ja lapsen tarpeet jäivät taka-alalle. Ehdotinkin päivähoidon strategisiin linjauksiin vuosille 2009-2014 lisäystä lapsen kokeman jatkuvuuden ja turvallisuuden tunteen ottamisesta mukaan keskeisiin tavoitteisiin. Lisäys on tärkeä asia, sillä kun jatkuvuus saadaan kirjattua päivähoidon strategiaan ja visioon, voidaan siihen myös vedota kun käytännön päätöksiä jatkossa tehdään. Lisäysehdotukseni hyväksyttiin ilokseni yksimielisesti.

Suurin osa ajasta käytettiin säästökeskusteluun. Neuvottelutoimikunnan säästöohjelma hyväksyttiin täydennyksin ja säästöjen tarkempi kohdentaminen siirtyy lautakuntien vastuulle. Harmillisesti muutama hyvä täydennys, joita itse kannatin ei kuitenkaan saanut enemmistöä taakseen. Yksi tällainen oli ehdotus, ettei järjestöavustuksista leikattaisi sosiaali- ja terveyssektorilla. Järjestöt tekevät erittäin tärkeää julkisia palveluja täydentävää työtä, joka on lisäksi erittäin tehokasta - tapahtuuhan se suurelta osin vapaaehtoisvoimin. Lisäksi ehdotettiin nuorisovaltuuston ehdotuksen mukaisesti että valtuutetut luopuisivat kahden kuukauden kokouspalkkioistaan osana säästöohjelmaa. Kannatin ehdotusta mutta se sai valitettavasti vain pienen vähemmistön äänet taakseen.

Espoonkruunun osalta kannatin asukasneuvostojen säilyttämistä sekä 10-vuotisjuhlien kohtuullistamista taloudellisen tilanteen mukaisiksi ja isännöitsijän tavoitettavuuden lisäämistä asiakaspalvelun mittarointiin.

Lisäksi kokouksessa jätettiin 35 valtuutetun eli valtuuston enemmistön allekirjoittama aloite, jossa otettiin kantaa palmuöljydieselin vaihtamiseksi bussiliikenteessä kokonaisympäristövaikutuksiltaan kestävämpiin biopolttoaineisiin, kuten jätepohjaiseen biokaasuun.

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Materiaalihierarkioiden globaali sekasotku

Kun energiatehokkuus on viimeinkin nousemassa sille kuuluvaan tärkeysasemaan päättäjien prioriteeteissa, aivan liian sivuun jää toinen vähintäänkin yhtä tärkeä asia, materiaalitehokkuus. Nämä kaksi menevät oikeastaan käsi kädessä. Jos käytämme materiaaleja järkevästi, moneen kertaan kierrättäen korkean jalostusarvon tuotteesta lopulta energiaksi, säästetään materiaalikierron aikana valtava määrä uusien materiaalien tuottamiseen tarvittavia energiapanostuksia. Avainsana onkin materiaalihierarkia; vain alimman portaan materiaaleja kannattaa käyttää polttoaineena.

Hyvä esimerkki on puu. Jos käytämme puuta puurakentamiseen, se korvaa energiasyöppöjä materiaaleja kuten sementtiä ja terästä, ja sitoo kasvun aikana sitomansa hiilen jopa vuosisadoiksi rakenteeseensa. Tämän jälkeenkin puun voi vielä käyttää monella tavalla. Jos teemme puusta sellua, paperia ja samalla sivutuotteina metsäkemian tuotteita kuten öljypohjaisia kemikaaleja korvaavia mäntyöljykemikaaleja, saadaan kierrätyskelpoisia käyttötuotteita, joiden kuituaines voidaan kierrättää ja lopulta polttaa energiaksi. Samalla kannattaisi kyllä käyttää loputkin jakeet materiaaleina, eristää arvokkat luonnon kemikaalit ja lääkeaineet ja tehdä lopuista biohajoavista jätejakeista esimerkiksi biokaasutuksella energiaa. Mutta jos poltamme puun suoraan, menetetään kaikki materiaalikäytön mahdollisuudet ja hyödyksi saadaan pelkkä energia-arvo. Puu onkin liian arvokasta sellaisenaan poltettavaksi.

Mitä sitten tulisi käyttää polttoaineena, kun fossiilisista polttoaineista halutaan eroon? Materiaalihierarkian mukaan pitää aloittaa jätteistä. Jätevirtoja riittää, ja niiden energiasisältö saadaan hyvin talteen kun käytetään kullekin jakeelle soveltuvinta teknologiaa. Sekajätteen massapolton hyötysuhde on huono, mutta erottelemalla biojäte, kuitu ja muovi saadaan tehokkaita prosesseja. Biojäte kannattaa kaasuttaa liikennepolttoaineeksi, kuiduista saa nestemäisiä liikennepolttoaineita fermentoimalla tai kaasutusprosessin kautta, ja muovi on myös soveltuva kaasutusraaka-aine.

Tällä hetkellä globaalit materiaalihierarkiat ovat aivan sekaisin. Puuttuva ymmärrys eri materiaalien käytön elinkaarivaikutuksista on johtanut siihen, että arvokkaita rakennusmateriaaleja, ruokaa ja luonnon polymeerejä poltetaan polttoaineena. Öljyä korvataan biopolttoaineilla, joiden valmistuksen elinkaarivaikutukset ympäristölle ovat moninkertaisesti huonommat kuin öljyllä. Samaan aikaan jätettä kertyy kaatopaikat täyteen tai se poltetaan 70-luvun teknologialla, joka hukkaa suuren osan potentiaalista.

Aloitetaanko asian muuttaminen YTV:stä? Lopetetaan palmuöljydieselin käyttö YTV:n busseissa, tehdään jätevedenpuhdistamoiden lietteistä ja seudun biojätteistä biokaasua jäteautojen ja bussien polttoaineeksi ja päivitetään jätteenpolttolaitoksen prosessi tälle vuosituhannelle. Luodaan materiaalikierrolle aidot mahdollisuudet nostamalla lajittelu- ja keräysverkko aivan uudelle tasolle. Nämä ovat myös ilmastotavoitteiden saavuttamisen toimenpiteiden kärkijoukkoa jos kustannustehokkuutta katsotaan.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Viitasammakko, kirjoverkkoperhonen ja muut Espoon uhanalaiset

Espoon lintuvesien lajistoseurannan tulokset on juuri julkaistu ja samassa yhteydessä tutkittiin myös harvinaisen viitasammakon esiintymistä. EU-luontodirektiivin tiukasti suojelema viitasammakko kuuluu ainakin viiden lintuveden eläimistöön. Huomattavia viitasammakkomääriä on todettu Kaitalahdella, Pitkäjärven eteläpäässä ja Matalajärvellä. Matalajärven alueen täydennysrakentaminen on suunnitteilla, toivottavasti sammakot huomioiden. Asian käsittely on parhaillaan kesken kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Finnoonlahden ja Matalajärven linnusto on runsastunut ja monipuolistunut edelliseen selvitykseen verrattuna. Finnoonlahden lintuallas on nyt kuitenkin uhattuna mikäli jätevedenpuhdistamo siirrettäisiin Sammalvuoreen ja kaavaillut rakennushankkeet Suomenojalla toteutettaisiin. Lintujen lisäksi aluetta jäisivät kaipaamaan asukkaat, sillä alue on vilkkaassa virkistyskäytössä.

Myös toinen luontodirektiivilaji, kirjoverkkoperhonen on uhattuna toisaalla. Kulmakorpeen kaavaillaan massiivista louhinta- ja maanläjityshanketta, jossa 200 hehtaarin alueella toteutettaisiin louhintaa ja maantäyttöä sadan vuoden ajan. Alueen reunalla on arvokas perinneniitty, jossa kirjoverkkoperhosta esiintyy.

Linnustoselvitys ja Kulmakorven hanke olivat esillä eilisessä ympäristölautakunnan kokouksessa muistuttamassa Espoon hienosta luonnosta ja siitä miten kaupungin kasvu niitä eri tavoin koettelee. Suomenojan lintualtaan osalta esitin altaan kunnostustarpeen selvittämisen lisäystä toimintasuunnitelmaan ja kirjoverkkoperhosen osalta huomautusta perinneniityn arvon korostamisesta.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Ruuhkamaksuselvityksestä konkretiaa keskusteluun

Liikenne- ja viestintäministeriön ruuhkamaksuselvityksestä julkaistiin juuri ensimmäisiä tuloksia. Selvityksessä lasketaan ja arvioidaan kolmen ruuhkamaksumallin (kehä-, linja- ja vyöhykemalli) ja tilanteen ilman maksuja (ns. 0-vaihtoehdon) liikenteelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset pääkaupunkiseudulla vuoden 2017 ennustetilanteessa.

Ensimmäisten tulosten mukaan ruuhkamaksut estäisivät muuten odotettavissa olevan henkilöautoliikenteen reippaan kasvun ja pääväylien ruuhkautumisongelmat ja parantaisivat merkittävästi joukkoliikenteen suosiota. Tehokkaimmin ruuhkia vähentää 0-vaihtoehtoon verrattuna satelliittiperustainen vyöhykemalli, mutta myös etäporttitekniikkaan perustuvat kehä- ja linjamallit ovat tehokkaita. Etäporttitekniikka on käytössä mm. Tukholmassa. Mallit toisivat maksimissaan 2 euron maksuilla satojen miljoonien tulot vuosittain, ylläpidon huomioiden. Näillä summilla tehtäisiin suoraan sanoen ihmeitä pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen parantamisessa. Nythän esimerkiksi uusi joukkoliikenteen erikoistuki on ollut 5 miljoonaa euroa.

Satelliittimalli ei ole vielä käytössä olevaa tekniikkaa, mutta Alankomaissa ollaan rakentamassa koko maan kattavaa satelliittijärjestelmää tiemaksuihin. Järjestelmän investointikulut lasketaan miljardeissa. Ehkä meille pääkaupunkiseudulla riittäisi huokeampi etäporttimallikin. Suomessa järjestelmän koko maahan laajentamiseen ei kuitenkaan ole samanlaista tarvetta kuin pienessä ja tiiviisti asutussa maassa, ja pelkästään pääkaupunkiseudun tarpeisiin satelliittijärjestelmä saattaa olla turhaa brassailua. Satelliittijärjestelmää myös vastustetaan koska se mahdollistaa auton sijainnin seurannan, mutta toisaalta lähes kaikilla on matkapuhelin jossa sama seuranta toimii jo nyt.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Espoossa ei pidä leikata lapsilta, vanhuksilta ja ympäristöstä

Espoon kaupungin johto ehdottaa talouden tasapainotusohjelmassa leikkauksia mm. terveydenhoitoon, päivähoitoon, koulutoimeen ja ympäristökeskuksen ennestään erittäin niukkoihin resursseihin. Yleisesti ottaen henkilöstömenot ovat suurin leikkauskohde, vaikka tämähän vaikuttaa negatiivisesti muutenkin heikkenevään työllisyystilanteeseen. Erityisen paljastavaa on ehdotukset mistä strategisista tavoitteista ollaan valmiita tinkimään. Koulujen tuntikehys, neuvolat, vanhustenhoito, terveyden- ja sairaanhoito ovat tällä kaupunginjohtajan esityslistalla. Eli peruspalvelut ja henkilöstö joustavat ensin, vaikka ne ovat tärkeimpiä. Eihän se näin voi mennä!

Samaan aikaan Suurpeltoon rakennetaan edelleen sadoillatuhansilla edistynytttä infraa vaikka uusasuntotuotanto on jäissä eikä todellista tarvetta ole paitsi vuokra-asunnoille, joita voitaisiin rakentaa jo valmiille alueille. Entä jos investointirahat suunnattaisiinkin energiatehokkuusinvestointeihin; silloin saataisiin energiamenoissa säästöä käyttötalouteen nopeasti. Imagonrakennuslehtiin ja erilaisiin markkinointikampanjoihin menee myös rahaa. Tingitään ensin näistä!

Ympäristökeskuksen pienistä resursseista tinkiminen on erittäin lyhytnäköistä. Ympäristön pilaantumisen ja päästötavoitteista tinkimisen hinta on korkea eikä sitä voida laskea pelkästään rahassa.

Todella hölmöä on myös päätetyt keski- ja hyvätuloisten veronkevennykset tässä tilanteessa. Miltä julkisten palveluiden rahoitustilanne näyttäisi ilman niitä? Valtiolla olisi enemmän rahkeita tukea kuntia ahdingossaan ilman toteutettuja hyvätuloisten veronkevennyksiä. Jos säästöpaineet johtavat kuntien veroäyrin kiristymiseen, pienituloisilla on entistä tukalampaa, kuntaverotuksessa kun ei ole progressiota. Elvytyskeinonakaan hyvätuloisten veronkevennykset ei ole tehokas, on parempi varmistaa työllisyys julkisissa palveluissa kuin lisätä ennestään hyväosaisten ostovoimaa. En myöskään pidä tuloverotuksen kevennystä keskeisenä keinona työvoiman houkuttelulle. Tasapainoinen yhteiskunta, jossa tuloerot eivät ole liian suuret ja peruspalvelut toimivat on houkutteleva myös hyvätuloisille. Voitaisiinko nyt perua tyhmä päätös?

Entä voitaisiinko hyvätuloisten asiakasmaksuja peruspalveluissa nyt korottaa, niin että palvelutason leikkauksilta vältyttäisiin? Myönnän, että tämä on hallinnollisesti haastavaa, mutta ei kuitenkaan mitään rakettitiedettä. Laitetaan vaikka ensin maksu omantunnon mukaan niin että ne joilla mielestään on mahdollisuus siihen maksavat vapaaehtoisesti enemmän. Näihin talkoisiin minä ainakin lähtisin mukaan jos sillä turvattaisiin riittävän laadukkaat peruspalvelut kaikille. Tuloverotuksen korjaus ja rahan suuntaaminen työllistäviin peruspalveluihin olisi toki helpoin ratkaisu tähän ongelmaan.

tiistai 24. helmikuuta 2009

Kuuden tunnin iltapuhde valtuustossa

Eilinen valtuuston kokous alkoi 17.30 ja päättyi 23.17. Yli kuuteen tuntiin mahtui asioita laidasta laitaan; aluksi vielä viimeisiä luottamuspaikkajakoja, sitten edellisen vuoden seurantaraportti, joka puhutti laajasti. Kuten kokeneemmilta kuulin, "tämä on paikka puhua melkein mistä vaan haluaa". Ja se mahdollisuus kyllä hyödynnettiin. Espoon strategisten tulostavoitteiden saavuttamisesta ja varsinkin niistä kohdista, missä tavoitteita ei saavutettu, riitti puhetta. Peruspalveluiden tasossa oli paljon puutteita. Itse ihmettelin energiansäästötavoitteiden seurannan puuttuvia tunnuslukuja, mutta keskustelun venyttyä päätin yhdistää puheenvuoroni asiasta ympäristöpolitiikan käsittelyn puheenvuorooni, jonka oli tarkoitus myös käsitellä energia-asioita.

Mutta kuinkas kävikään, ympäristöpolitiikan osalta päästiin vain valtuustoryhmien puheenvuorot läpi kun asia jo ehdotettiin palautettavaksi valmisteluun eikä puhemahdollisuutta tullut. Harmitti, olinhan valmistellut muutosesityksiin liittyvää puhettani hartaasti. No, myöhempiä mahdollisuuksia varmasti vielä tulee.

Seuraavaksi käsiteltiin luonnonsuojelualueiden perustamista Ryssänkallion alueelle Pirttimäen eteläpuolelle sekä pieneen purolaaksoon asutuksen keskellä Niipperissä. Nämä olivat osa juhlavuoden hienoa 550 metsähehtaarin suojelualoitetta. Siitä keskusteltiin, voidaanko alueilla sallia metsästys ja alle 1000 hengen suunnistustapahtumat. Itse en kannattanut näitä kumpaakaan, sillä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 2 %, jolloin suunnistukselle ja metsästykselle kyllä riittää edelleen alueita vaikka nämä reilu 100 hehtaaria niiden ulkopuolelle jätettäisiinkin. Vajaan 1000 hengen suunnistustapahtuma tekee selvää jälkeä herkässä aluskasvillisuudessa ja kallioiden jäkäliköissä, niin hieno harrastus kuin se onkin. Ryssänkallion osalta äänestyksessä kuitenkin voitti toinen kanta vihreiden jäädessä ainoiksi tiukempien suojeluehtojen kannattajiksi.

Seuraavaksi tuli Näkinmetsän ja Nupurin asemakaavojen hyväksynnät, jotka herättivät runsaasti keskustelua. Kannatin Näkinmetsän kaavan palautusesitystä, sillä asuinalue uhkaa Keskuspuiston ja Nuuksion välistä tärkeää viherkäytävää ja liito-orava-aluetta. Tämä kuitenkin hävisi äänestyksessä joten kaava meni läpi. Nupurin kaava-alue ei myöskään ole paras mahdollinen paikka rakennukseen, mutta kuitenkin parempi kuin Hista ja muut vielä kauempana palveluista ja joukkoliikenneyhteyksistä sijaitsevat mahdolliset uudet pientaloalueet. Ja alueella on tarkoitus pilotoida nollaenergia-asumista, joten sikäli suunnitelmassa on hyviäkin elementtejä.

Lopuksi valtuustossa käytiin pitkä ja perusteellinen keskustelu Espoon kruunun asioista ja menettelytavoista. Keskustelu huipentui äänestykseen, jossa kannatin äänestyksessä hyväksyttyä toivomusta ettei kaupunginhallituksen konsernijaos tee muutoksia Espoon kruunun hallintorakenteeseen ennen kuin valtuusto on asiaa seuraavassa kokouksessaan käsitellyt.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Vesiensuojelua ja mittaroinnin ongelmia

Torstaina oli ensimmäinen ympäristölautakunnan kokous, jonka asialistalla oli mm. Kymijoen-Suomenlahden laajan vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma, ruoppausmassojen meriläjitykseen ja golf-kentän vedenkäyttöön liittyvät asiat sekä useita lupa-asioita.

Vesiensuojelua sivuttiin monesta näkökulmasta; esimerkiksi maatalouden ravinnerasituksen, hulevesien hallinnan, vedenoton rajoitustarpeiden ja merenpohjan ja eliöstön suojelun kannalta. Kokouksen lista toimii hyvänä kokoavana esimerkkinä miten monitahoinen ja tärkeä asia vesiensuojelu on, ja miten tärkeää vesistöjen ja hulevesien huomiointi kaavoituksessa on.

Esityslistalla oli myös seurantaraportti Espoo-strategian toteutumisesta. Yksi kriteeri strategiassa on energiansäästö ja uusiutuvan energian osuuden lisääminen. Näiden kriteerien seuranta on kuitenkin tällä hetkellä mahdotonta, sillä kattavaa kokonaisenergiankulutustietoa kaupungin kaikista toiminnoista ei ole saatavilla. Mittarointiin on kuitenkin kehitetty uutta toimivaa tekniikkaa esimerkiksi Tekesin ClimBus-teknologiaohjelmassa. Tämä tulisi nyt saada käyttöön.

lauantai 31. tammikuuta 2009

Espoon strategiaa ja kestävä tie taloudelle

Miten taloustilanne vaikuttaa Espooseen? Miten varmistamme, että taloustilanne heijastuu mahdollisimman vähän Espoolaisten hyvinvointiin? Miten katsomme taloudellisten haasteiden yli ja teemme päätöksiä, jotka luovat hyvinvointia pitkällä aikavälillä?

Näitä kysymyksiä olemme pohtineet eilen ja toissapäivänä Espoon strategiaseminaarissa, ja tänään ja huomenna Vihreiden valtuutettujen neuvottelupäivillä. Yritän tässä kiteyttää muutamia tärkeitä teemoja.

Ensinnäkin, pitää muistaa kokonaisuus, eikä antaa kaiken mennä yhden kulloinkin julkisuudessa olevan teeman ehdoilla. Kuntatalous on nyt äärimmäisen tärkeä asia ja reunaehto strategiselle suunnittelulle. Talouden haasteet pakottavat meidät etsimään uusia ratkaisuja. Lisäksi kaikkien kuntien ja myös Espoon on pidettävä puolensa ja vaadittava myös valtiolta vastaantuloa talouden tasapainottamisessa. Meidän pitää varmistaa napakka operatiivinen johtaminen niin, että taloutta seurataan tiheästi, avataan tarvittaessa budjetti ja tehdään päätökset mahdollisimman nopeasti, mutta ennen kaikkea huolellisesti perustellen ja taustat ja kaikki vaikutukset huolella selvittäen. Ja nyt en puhu vain kustannusvaikutuksista, vaan myös ihmis- ja ympäristövaikutuksista. Nämä meidän on saatava mukaan operatiivisen päätöksenteon suuntaajiksi.

Mutta pitää myös muistaa, että talous ei ole itseisarvo. Mitkä ovat: Ihmiset, me kaikki espoolaiset; ympäristö, jossa me elämme. Näistä näkökulmista meidän on lähdettävä, ei pelkästään operatiivisessa johtamisessa vaan erityisesti pitkän aikavälin strategiaa pohdittaessa.

Ensin ihmiset. On etsittävä uudet luovat tavat tehdä tehokkaammin palveluja, jotka parantavat Espoolaisten hyvinvointia. Miten esimerkiksi parannamme hallintoa ja otamme käyttöön tietotekniikkaa, etäratkaisuja ja muita tapoja, joilla vapautamme ihmisen tekemään töitä ihmiselle - ammattilaiset tekemään sitä mitä parhaiten osaavat. Miten tuemme niitä jotka ovat heikoilla, miten ajamme niiden asioita jotka eivät itse niitä osaa ajaa: lapset, vanhukset, sairaat, luonto, tulevat sukupolvet?

On myös otettava aidosti ympäristö ja kestävä kehitys huomioon kaikessa toiminnassa. Pitkällä aikavälillä kestävä kehitys luo ympäristön, ihmisten ja myös talouden hyvinvointia kestävällä pohjalla. Talouskasvu ei välttämättä nouse huippulukemiin, mutta hyvinvointi kasvaa. Epäkestävä kehitys sen sijaan luo erittäin epätasaista hyvinvointia sekä sellaisen kuplan, joka meillä nyt puhkeaa. Kaikista ikävintä on, että kuplan puhkeamisen ikävät vaikutukset osuvat etenkin niihin, jotka sen hyödyistä jäivät pitkälti osattomiksi. Tätä emme halua toistaa.

Mutta miten eteenpäin? Yksi esimerkki: erityisesti Espoossa on loistavat edellytykset yhdistää kilpailukyky ja kestävä kehitys luomalla uutta viherkaulustaloutta. Ehdotankin, että tehdään Otaniemen ja Keilaniemen ympärille "clean tech business hub", joka on uuden kestävän talouden moottori ja luo meille kestävää hyvinvointia ja auttaa Espoota saavuttamaan mahdollisimman kustannustehokkaasti päästötavoitteensa.

keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Hippivanhemmuutta ja elämäniloa

Olen viime aikoina miettinyt lasten kasvatusta. Tai ehkä pitäisi sanoa elämistä lasten kanssa, sillä arjessahan ne arvot ja tavat välittyvät jos ovat välittyäkseen. Olen tunnistanut kaksi asiaa, joita pidän ykkösluokan asioina. Ne ovat seuraavat: elämänilo ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Miksi näin? No, ensinnäkin elämänilo. Se on minusta ensimmäinen tarkastettava asia kun miettii miten lapsella menee. Se on asia, jota mikään ei saisi tässä kovassa maailmassa uhata. Lasten pitää saada olla lapsia, eli nauraa, käkättää, leikkiä aikuisten mielestä sotkevia ja "järjettömiä" leikkejä ja innostua hassuista asioista. Joka arkipäivä, niin paljon että tylsiä aikuisia alkaa väsyttää. Ja tämä ei tarkoita etteikö rajoja pitäisi olla. Rajojen pitää kuitenkin jättää lapselle tilaa olla oma itsensä - lapsilta ei voi odottaa aikuismaista käytöstä.

Sitten yhteenkuuluvuuden tunne. Kaverit ja sisarukset ovat hurjan tärkeitä. Kaverit, joiden kanssa voi tehdä kaikkia noita elämäniloa ilmentäviä tylsien aikuisten mielestä joskus rasittaviakin asioita. Kaverit, jotka ymmärtää yhteistä salakieltä ja joiden kanssa kuiskitaan nurkissa ja keksitään uusia maailmoja. Mutta myös vanhemmat ja muut rakkaat aikuiset. Välillä pitää tarkistaa, että arjessa on tarpeeksi oikeaa kohtaamista - aitoa kuuntelua, yhdessä tekemistä ja yhdessä oivaltamista. Ja läheisyyttä. Orankiroikuntaa. Sohvalla löhöilyä kasassa fleecepeiton alla poppareita mutustellen. Ja kun yhteenkuuluvuus on kunnossa, rajojen asettaminenkin on helpompaa.

Näiden jälkeen kaukana takana tulee suoritukset. Me olemme vakavaa ja vastuullista kansaa joka hoitaa hommansa. Mutta emme kai laita lapsiakin liian aikaisin suorittamaan? Onko tärkeämpää, että pienen koulutulokkaan kirjaimet pysyy viivaston sisällä, vai että hän on täynnä elämäniloa ja uskoa itseensä? Kuuntelemmeko lapsia tarpeeksi herkällä korvalla, muistammeko, että vaikka aikuisten arki olisikin suoritusta ja deadlineja, lapsilla niitä ei ole. Oikeastaan luulen, että kun lapselle antaa mahdollisuuden elämäniloon ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen, kaikki muu tulee omalla painollaan, kun hän on siihen valmis. Hänen omilla ehdoillaan.

Kutsutaan tätä sitten hippivanhemmuudeksi tai miksi vaan, uskon että pieni annos hippiä ei olisi pahitteeksi tämän päivän suorituskulttuurissa! Annetaan kukan kurkistaa vähän jakkupuvun liepeen alta.

lauantai 24. tammikuuta 2009

Elvyttävät viherkaulushommat

Nyt kun elvytysideat on kovasti tapetilla olisi toivottavaa että ei hätäiltäisi vaan mietittäisiin mitä yhteiskuntamme juuri nyt oikeasti tarvitsee. Hyvää elvytystä on sellainen, mistä jää pitkäaikaista hyötyä meille kaikille. Tiet ja sillat paikoissa, missä niitä ei tarvita eivät ole hyvää elvytystä, eikä kestämätön luonnonvarojen tuhlaus vain siksi että rattaat pysyisivät pyörimässä.

Juuri nyt erityisen tärkeää olisi panostaa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen, mitkä tuovat muutakin kuin työllistävää hyötyä. Näistä viherkaulushommista seuraa säästöä energiakuluissa ja ne auttavat meitä saavuttamaan EU:n jäsenmailleen asettamat päästötavoitteet. Lisäksi säästyy luonnonvaroja ja luomme osaamista, jolle on laaja globaali kysyntä. Harva ala kasvaa ja rekrytoi tälläkin hetkellä, ja clean tech on yksi sellainen.
Ilmasto- ja energiastrategia alkaa kääntyä konkreettisiksi toimiksi. Saamme lopulta syöttötariffit uusiutuvalle energialle ja uusiutuvan energian tuettuja investointihankkeita on lähdössä käyntiin. Määrät ovat vielä kylläkin todella pieniä potentiaaliin ja tarpeeseen nähden, alku kuitenkin.

Toinen asia, johon kannattaa panostaa, on tutkimus ja tuotekehitys. Ne luovat hyvinvointia pitemmällä aikavälillä. Minkä alojen T&K sitten on erityisen tärkeää? Suomessa asioita on priorisoitu strategisen huippuosaamisen keskittymiä, SHOKeja perustamalla. SHOKeissa energia ja ympäristöasiat ovat voimakkaasti esillä erityisesti Cleen Oy:ssä. SHOKeihin ohjataan jatkossa leijonanosa julkisista tutkimus- ja tuotekehitystuista. Innovaatiostrategiassa on myös luotu helikopteriperspektiivin tavoitteet T&K:lle. Paljon hyvää on tehty, mutta miten nämä siirtyvät käytäntöön, sen alamme nähdä lähivuosina.

Tärkeää on myös elvytys, joka parantaa merkittävästi hyvinvointiamme - vaikkapa homekoulujen korjaukset, joista seuraa myös melkoiset kumuloituvat säästöt sairauskuluissa.

tiistai 20. tammikuuta 2009

Ensimmäinen valtuuston kokous ja energiatehokas koulurakentaminen

Eilen oli uuden valtuuston ensimmäinen kokous. Yleisölehterit olivat tupaten täynnä, media paikalla ja keskustelussa paikoittain draaman kaarta ja lämmönkehitystä - olihan listalla isot asiat, erityisesti vesilaitosten yhdistäminen ja lisäksi vielä metroasemakaavat.

Äänestysnapit ja puhujapönttö tulivat tutuiksi minullekin. Aloitin yhden tärkeän vaaliteemani, ilmastonmuutoksen hillinnän viemisen eteenpäin esittämällä valtuustotoivomusta energiatehokkaan koulurakentamisen puolesta.

Kyse oli Mårtensbron koulun ja päiväkodin uudisrakennushankkeesta, jossa toteutetaan uusiutuvan energian pilottihanke, joka sisältää mm. kalliolämmön, keittiölaitteiden hukkalämmön sekä aurinkoenergian hyödyntämisen. Hanke on erittäin kannatettava.

Suunnitelmassa olisi kuitenkin lisäksi hyvä huomioida myös tiukentuvat rakennuksen ulkovaipan energiatehokkuusmääräykset, jotta rakennus valmistuttuaan toimisi myös energiatehokkaan rakentamisen osalta esimerkkitapauksena. Suunnitelman mukaan rakennuksen lämmönläpäisykertoimina käytetään keskimäärin 30 % parempia arvoja kuin nykyiset rakentamismääräykset edellyttävät. Rakennusmääräyksiä ollaan kuitenkin energia- ja ilmastostrategian mukaisesti tiukentamassa samaiset 30 % vuonna 2010, mikä tarkoittaa että valmistuttuaan rakennus olisi vain määräysten mukaisella tasolla energiatehokkuudeltaan.

Tämän johdosta ehdotin, että valtuusto toivoo, että hankkeen jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa mahdollisuuksien mukaan tehdään rakennustapavalintoja, jotka edelleen parantavat rakennuksen energiatehokkuutta. Tällöin Mårtensbron koulu ja päiväkoti valmistuttuaan toimisi vallitsevaa tekniikkaa edistyneempänä kokonaisvaltaisen energiatehokkaan ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävän koulurakentamisen esimerkkitapauksena. Valtuusto hyväksyi toivomuksen yksimielisesti.

Toinen hieno asia, jota vihreät olivat tukemassa ja valmistelemassa, oli päätös että Espoo hakee reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Näin vaaliteemat alkavat muuttua teoiksi.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Vesimietteitä

Ensi maanantaina on ensimmäinen Espoon uuden valtuuston kokous, jonka asialistalla on rutkasti tärkeitä asioita. Suurimpana päätöksenä mieliä kuohuttaa pääkaupunkiseudun vesilaitosten yhdistäminen. Vesilaitokset ehdotetaan yhdistettäväksi YTV:n alaiseen kuntayhtymään. Vesilaitosten yhdistäminen on osa pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyötä, jossa viime vuoden puolella hyväksyttiin jo yhteinen joukkoliikenne.

Olen itse äänestämässä yhdistämisen puolesta. Lyhyellä aikavälillä taloudelliset vaikutukset ovat positiivisia. Vesimaksut laskevat Espoossa ja tuloutus kaupungille kasvaa, sekä puhdistamoinvestoinnin kulut jakautuvat laajemmalle asukaspohjalle. Asiaa täytyy toki tarkastella pitkällä aikavälillä, jolloin yksittäisten investointien vaikutus ei ole niin voimakas. Espoon puhdistamon jälkeen tulee investoinnit Viikkiin, ja putkistojen peruskorjauksia tarvitaan tietysti kaikissa kunnissa. Joka tapauksessa on hyvä muistaa että Espoossa putkea on enemmän per asukas kuin Helsingissä.

Päätöksessä mietitytti muutama asia. Esimerkiksi tulevien investointien jakoperusteet, sekä Espoon asema uusien investointien sijoituspaikoista päätettäessä. Puhdistamon paikka on kuitenkin täysin Espoon itsenäisesti päätettävissä jo kuntalainkin mukaan. Hyötyjä kuitenkin saadaan kun investoinnit ja toiminta voidaan suunnitella järkevimmällä mahdollisella tavalla kuntarajoista riippumatta. YTV:ssä on jo mm. jätehuolto, joten asukkaiden suuntaan jäte- ja vesiasioiden siirtyminen samaan organisaatioon myös selkeyttäisi tilannetta.

Kaikkien pääkaupunkiseudun asukkaiden kannalta tärkeintä tietysti on, että saamme puhdasta vettä kohtuullisilla kustannuksilla ja että Itämereen laskettavat jätevedet on mahdollisimman hyvin puhdistettuja. Kun raakavesi Päijänteestä otetaan jo kuntien yhteistyöorganisaation kautta, on järkevää laajentaa yhteistyötä myös vedenpuhdistukseen. Vedenpuhdistus on kehittyvä teknologian ala, jossa hyviä käytäntöjä voidaan siirtää yksiköstä toiseen ja näin parantaa Itämeren tilaa.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Paikkajakoehdotus ja kestävästä taloudesta ja elvytyksestä

Espoon vihreät julkistivat tämän viikon torstaina luottamuspaikkajakoesityksen, jota käsitellään vielä huomisessa valtuustoryhmän ja paikallisyhdistyksen hallituksen yhteiskokouksessa. Itselleni esitetään ympäristölautakunnan puheenjohtajuutta, joka on vastuullinen ja tärkeä paikka. Vaaliteemoinani olleita ilmastonmuutoksen hillintää kuntatasolla ja viheralueiden säilyttämistä ajatellen ympäristölautakunta on oiva paikka tehdä vihreämpää Espoota.

Ympäristöhallinnon haasteet kasvavat jatkuvasti. Ilmastonmuutos on globaali haaste ympäristöhallinnolle. Lisäksi on paljon selkeästi paikallisia asioita, kuten hiukkaspäästöt, melu, ympäristön kemikalisoituminen, vesiensuojelu, luonnon monimuotoisuuden varjelu, viheralueet, kestävä luonnonvarojen käyttö ja jätteiden hallinta. Näissä kaikissa on Espoossakin edelleen paljon tehtävää.

Kirjoitin lokakuun alussa miten talouskasvun ehdoilla elämisestä olisi päästävä aidon kehityksen edistämiseen, ja BKT:n seuraamisesta siirryttävä kehittyneempien mittareiden käyttöön. Eilen talouselämässä oli hyvä artikkeli samasta asiasta. Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Jukka Hoffrénin artikkelissa esitettiin Suomen BKT ja kaksi hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen huomioivaa mittaria, GPI (Genuine Progress Index) ja Isew (Index of Sustainable Economic Welfare). Kuva oli hämmentävä: 1980-luvun puolivälin jälkeen talouskasvu ei ole Suomessa parantanut GPI:llä ja Isew:llä mitattua hyvinvointia. GPI on itse asiassa ollut laskusuuntainen 1990 luvun alusta lähtien, vaikka BKT on kasvanut samalla aikavälillä voimakkaasti.

Tuloerot kalvavat hyvinvointia ja talouskasvun hedelmät menevät enenevissä määrin ulkomaisille sijoittajille. Hoffrén myös huomautti, että bruttokansantuote kasvaa käytännössä lyhyellä aikavälillä sitä nopeammin, mitä kestämättömämpää kehitys ekologisesti on. Nopea talouskasvu syö siis tulevien sukupolvien luonnonvaroja, eikä omakaan hyvinvointimme edes nouse tästä. Arkijärjelläkin ymmärtää, ettei ole järkeä ostaa tavaroita joita ei tarvitse vain siksi, että talous kasvaisi.

Nyt talouskasvun taittuessa kannattaisi elvyttää kestävällä pohjalla niin että myös hyvinvointimme siitä paranisi. Kestävää kehitystä tukevaa elvytystä ovat esimerkiksi raideverkon uusinnat ja laajennukset, joukkoliikenneinfrastruktuurin parantaminen, kevyen liikenteen väyliin investoiminen, energiatehokkuusremontit, uusiutuvan energian kapasiteettiin investoiminen sekä homekoulujen korjaukset. Näitä kohteita Espoossakin riittää.