sunnuntai 31. elokuuta 2008

Eihän odotella Köpikseen asti, eihän

Accran ilmastokokouksen jälkitunnelmissa YK:n Ban Ki-Moon kommentoi tänään ilahduttavasti ettei maailmalla ole varaa odotella suunnitellussa aikataulussa 2009 vuoden lopussa Kööpenhaminassa lukkoonlyötävää Kioton jatkosopimusta. Näin todellakin on, nyt ei ole enää keskinäisen nokittelun tai pikkupolitikoinnin aika. Ban toivoi että sopimus saataisiin kuntoon jo Poznanissa, Puolassa tämän vuoden joulukuussa. Silloin Bush kyllä vielä istuu pallillaan - mutta tammikuussa valta vaihtuu. Viimein.

lauantai 30. elokuuta 2008

Juniorifutista ja telttavärjöttelyä

Olin tänään kannustamassa EPS:n 01-junnuja Karuselliturnauksessa Matinkylässä. Olipa hauskaa seurata poikien intoa ja pelejä. Mukavinta oli katsoa reilua joukkuehenkeä ja onnistumisista syntyvää yletöntä riemua. 7-vuotiaiden tuuletukset pesevät täysin vanhempien futareiden yritelmät! Välillä muutamat vanhemmat ottivat pelin ehkä turhankin tosissaan kentän laidalla mutta onneksi tämä ei näyttänyt poikia haittaavan. Kentällä ei aina muistettu ettei oman maalin edustalla kannata syöttää keskelle ja että laidalta pääsee nousemaan, mutta hauskaa oli kaikilla. Toivottavasti pojat saavat vielä monta vuotta pelata rennossa hengessä niin että kaikki pääsevät mukaan kentälle.

Toinen lauantaipuuhani oli ensimmäinen vaalikampanjointikerta Vihreiden teltalla Tapiolan markinoilla. Vihreä liivi päällä lehtiä jakaen olo tuntui yllättävän kodikkaalta ja ihmisiäkin paikalla riitti. Ilma oli kyllä sen verran jäätävä että pari tuntia oli todellakin tarpeeksi. Ihmisiä puhuttivat asiat laidasta laitaan, Westendin kylpylähankkeesta metro- ja bussilinjapäätöksiin, Espoon teatteritaloon ja Vihreiden mukanaoloon porvarihallituksessa.

perjantai 29. elokuuta 2008

Vauhtia energiaremonttiin

Hallituksen budjettiesitys julkistettiin eilen. Mukana oli paljon hyviä aloitteita uusiutuvan energian määrän lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, kuten kotitalousvähennyksen enimmäisrajan nosto ja käyttörajoitusten poisto. Tällä sekä energia-avustusten lisärahoituksella halutaan saada vauhtia asumisen energiatehokkuuden parantamiseen. Lisäksi uusiutuvaa energiaa kuten tuulivoiman lisärakentamista tuetaan investointiavustuksin. Kaiken kaikkiaan lisärahaa energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tukemiseen ohjattiin yli sata miljoonaa.

Tämä on tietysti askel oikeaan suuntaan, mutta ilmastohaasteen kokoluokan huomioiden tarvitsisimme vielä vauhdikkaampaa toimintaa. Yksi tärkeä lisätapa on vaikuttaa kuntien kautta. Kaupunkien tulisi kaikissa tonttikaupoissaan ja rakennusluvissa suosia energiatehokasta rakentamista ja uusiutuvan energian hyödyntämistä. Esimerkiksi niin, että kaikessa uudisrakentamisessa vaadittaisiin korkeimman energialuokan energiatehokkuutta sekä lämmityksessä uusiutuvan energian käyttöä. Kaupunkien oma rakentaminen voi näyttää suuntaa tekemällä päiväkodeista, kouluista ja uimahalleista energiaomavaraisia esimerkiksi maalämmön, integroitujen aurinkopaneelien ja tehokkaan eristämisen avulla. Kyse ei ole mistään rakettitieteestä vaan ihan normaalien markkinoilla olevien ratkaisujen soveltamisesta. Ja kaiken lisäksi nämä ratkaisut maksavat itsensä takaisin säästettyinä energiakuluina.

Hyviä pioneereja ovat uusiutuvan energian kylä- ja kaupunkihankkeet, joita löytyy lukuisia Ruotsista, Keski-Euroopasta ja Kiinastakin. Täällä Suomessa me olemme hitaita, vaikka asuntomessuilla hyödynnettiinkin maalämpöä ja mm. Padasjoen seutu pyrkii kohti hiilineutraaliutta. Espoolle teknologiaprofiloituneena kaupunkina sopisi loistavasti demota Suomen ensimmäinen hiilineutraali kaupunki.

maanantai 25. elokuuta 2008

Vahvoja ilmastosignaaleja

Valtioneuvoston kanslia julkisti tänään kolme selvitystä ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon taustaksi. Helsingissä pidetyssä seminaarissa julkistetut selvitykset käsittelevät ilmastonmuutoksen äärimmäisiä riskejä, lämpenemisen rajoittamista enintään kahteen asteeseen ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikan laatimista skenaarioiden avulla.

Selvitykset keskittyvät Suomen näkökulmaan, mutta varsinkin Gaia Consultingin tekemä skenaarioihin keskittyvä selvitys korostaa myös globaalia vastuuta. Keskeinen johtopäätös on, että tarvittava teknologia lämpenemisen rajoittamiseen on suurin osin jo olemassa mutta tarvitsemme laajamittaista käyttöönottoa ja taloudellisuuden varmistamista erilaisin ohjauskeinoin. Teknologian lisäksi tarvitaan yhteiskuntien kattava siirtyminen vähähiiliselle uralle niin kulutuksessa kuin tuotannossa.

Tänään uutisoitiin hesarissa myös Amerikasta vahva ilmastosignaali; katumaasturit ja bensasyöpöt pick-upit jäävät autokauppiaiden käsiin. Viime viikolla Kauppalehti jo uutisoi että GM pyrkii eroon Hummer-bisneksestä mutta kukaan ei halua ostaa. Amerikkalaiset saadaan siis ilmastotalkoisiin mukaan ainakin bensan hinnan noustessa jos ei politiikalla onnistu.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Katastrofin aineksia

Öljyriippumattomasta elämäntyylikokeilustaan dokumentin "Katastrofin aineksia" tehnyt John Webster kuvaa Espoolaisen keskiluokkaisen perheen mahdollisuuksia vaikuttaa arjessaan ilmastonmuutosta hillitsevästi. Elokuva tulee teattereihin 19.9 mutta sitä ennen sitä on jo esitetty dokumenttifestareilla, kuten DocPointissa ja Espoo Cinéssä.

Tunnistan Websterin haastatteluissa kuvaamasta innostuksesta paljon itseäni. Kun "helpot" hommat kuten energiansäästölamput, kaiken jätteen lajittelu, lihan vähentäminen ruokavaliossa, asuinpaikan valinta työmatkojen pituus minimoiden, autoilun ja lentämisen vähentäminen ja kodin elektroniikan valmiustilojen sammuttaminen on tehty, alkaa lisäkeinojen etsintä. Itselläni tämä pohdinta johti politiikkaan mukaan lähtemiseen. Webster päätyi rakentamaan itselleen maalämpöistä kierrätyshirsitaloa.

Kaiken kaikkiaan keskiluokkaisilla lapsiperheillä on paljon valinnanmahdollisuuksia vähentää ilmastokuormaansa elämänlaadusta tinkimättä. Yleensä samalla säästyy myös rahaa. Vähän vaivaa ja perehtymistä kyllä tarvitaan, ja kiireinen arki ei tätä aina mahdollista. Ehkä tarvittaisiin puolueettomia ilmastoneuvopaketteja, jotka kertoisivat ihmisille juuri heidän elämäntilanteeseensa sopivimmat ilmastoteot, joilla voisi myös säästää elinkustannuksissa. Nyt tiedonhankinta vaatii perehtyneisyyttä ja asian harrastusta.

lauantai 16. elokuuta 2008

Lapsuus lähiössä - mainettaan parempi

Leena Niskanen (HS 15.8) piti tiiviisti rakennettua ympäristöä ja lasten kasvatusta pienissä kerrostaloasunnoissa lapsille epäterveellisenä. Itse tiiviisti rakennetussa ynpäristössä kasvaneena ja omia lapsiani kasvattaneena olen ihmeissäni tästä näkemyksestä.
Suurissa taloyhtiöissä lapsille riittää paljon leikkiseuraa ja vanhemmat voivat jakaa lasten leikkien seurausvastuuta. Itse muistan lapsuudestani Espoon Latokaskessa ja Kivenlahdessa päivittäiset pihaleikit ja pelit isolla porukalla.

Lapset voivat lähiöissä myös kyläillä helposti toistensa luona ja tutkia lähiympäristöä ja kaupunkiluontoa; takapihojen lähimetsikköjä, kallioita, lätäkköjä ja kiipeilypuita. Palvelut kuten kirjastot, urheilukentät, kaupungin leikkipuistot, kerhot, harrastukset ja kaupat ovat usein kävelymatkan päässä. Vanhempien näkökulmasta on myös hienoa että lapsiaan kotona hoitava ei jää yksin. Itse pieniä lapsiani hoitaessani nautin päivittäisistä leikkipuisto- ja ulkoiluretkistä joissa tutustuimme isoon joukkoon asuinalueemme lapsia ja vanhempia.

On totta, että nykyään kaikki lapset eivät liiku tarpeeksi. En kuitenkaan usko, että tietokonepelejä ja televisionkatselua harrastetaan vain lähiöissä ja kaupungeissa. Asuinpaikasta riippumatta vanhempien tehtävä on pienestä pitäen totuttaa lapset arkiliikuntaan ja ulkoiluun perheen arkeen sopivalla tavalla. Tiiviisti rakennetussa ympäristössä tämä onnistuu helposti pihaleikkien lisäksi mm. kauppa-, harrastus- ja muut asiointimatkat kävelemällä tai pyöräilemällä ja käymällä samalla vaikka leikkipuistossa. Tiivis kaupunkirakenne myös mahdollistaa arjen ilman jatkuvaa lapsia passivoivaa autoilua.

Ympäristön turvallisuuden kannalta tärkeää on pitää asutusalueiden sisällä ajonopeudet kohtuullisina nopeusrajoituksin, hidastein ja liikennevaloin. Lisäksi tarvitaan turvalliset kevyen liikenteen kulkuväylät, jotka ovat tiiviisti rakennetussa ympäristössä yleensä kunnossa mutta haja-asutusalueilla usein huonolla tolalla.

Ilmansaasteet ovat tietysti terveysongelma isoissa kaupungeissa ja isojen teiden varsilla. Tähän ongelmaan auttaa parhaiten vähäpäästöisten autojen hankinnan suosiminen, ruuhkamaksut, joukkoliikenteen ja lähipalveluiden tukeminen ja kehittäminen sekä raideliikenteen suosiminen.

Olen samaa mieltä että tarvitsemme asutuskeskuksia, jotka tukevat eri-ikäisten asukkaiden terveyttä, mutta uskon että tiivis kaupunkirakenne ei ole ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Todelliset asiantuntijat lapsiystävällisen ympäristön suhteen ovat tietysti lapset itse. Veikkaisin että harva kaupungissa tai lähiöissä kasvanut lapsi haluaisi muuttaa omakotitaloon kauas kavereista, koulusta ja harrastuksista. Ilmastovastuu ja lasten etu molemmat siis tukevat kaupunkirakenteen tiivistämistä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Eskarikokemuksia Espoossa

Espoossa esikouluopetus jakaantuu osin päiväkoteihin ja osin koulujen yhteyteen. Mietimme puolitoista vuotta sitten kumpi olisi vanhemmalle lapsellemme parempi vaihtoehto, ja päädyimme hakemaan koulun yhteydessä olevaan eskariin. Tärkeimpänä syynä oli mahdollisuus tutustua tuleviin koulukavereihin ja kouluun ennen ekaluokkaa.

Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, mutta joitain ongelmiakin oli. Eskariopetus itsessään oli erittäin laadukasta ja vakuuttavaa ja poikamme viihtyi erittäin hyvin, mutta eskarin yhteydessä toimineessa iltapäivätoiminnassa hoitajien vaihtuvuus oli erittäin suurta. Ryhmän koko oli myös suuri; välillä iltapäivisin meno yltyi melko hurjaksi kun yli kolmekymmentä päivän väsyttämää lasta olivat samoissa tiloissa. Kerran kävi niinkin, että aamuvuorossa ollut hoitaja oli lähtenyt pois kesken työvuoron ilmoittamatta asiasta kenellekään, ja lapset jäivät yksin kunnes lapsiaan hoitoon tuoneet vanhemmat huomasivat ettei hoitajaa ollut paikalla. Positiivisesti ajatellen tällainen tietysti totuttaa lapsia kouluun, jossa aikuinen ei ole aina paikalla. Hurjalta se silti tuntui.

Nyt kuitenkin odottelemme innolla nuoremman poikamme eskarin alkua, samassa tutussa paikassa. Toivottavasti tällä kertaa hoitajien vaihtuvuus on pienempi.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Biodiversiteetistä ja luonnontilaisista metsistä

Kun aloitin biologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1992 juuri muusta ei puhuttukaan kuin biodiversiteetistä. Jo pääsykoekirjana oli erittäin vaikuttava lukukokemus "Sammuuko suuri suku", joka kävi mukaansatempaavasti läpi historian sukupuuttoaaltoja ja niiden syitä sekä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä. Viime aikoina on ollut kiva huomata että biodiversiteetti alkaa viimeinkin nousta enemmän ja enemmän esille mediassa.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu pidempään, mutta liian usein unohdetaan luonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeys. Kun hakkaamme sademetsät ja ojitamme turvesuot ja laitamme tilalle yhden pitkälle jalostetun lajin plantaaseja menetämme evoluution miljoonien vuosien aikana muovaamia lajeja ja köyhdytämme ympäristömme elinkelvottomaksi. Nämä istutuspuupellot ovat alttiina kasvitaudeille, eroosiolle ja myrskyille aivan eri tavalla kuin alkuperäiset luontotyypit. Ne myös muuttavat metsän koko ekologian ja sen mukana pienilmaston. Sademetsiä ja turvesoita raivatessa työnnetään ilmakehään myös hurjia määriä hiilidioksidia, kun luonnonmetsiin ja maaperään varastoitunut hiili vapautuu. Yhtään vähättelemättä energiansäästön ja uusiutuvan energian tarpeellisuutta luonnonmetsiä ja erityisesti trooppisia sademetsiä suojelemalla voimme tehdä suurimpia ilmastotekoja.

Puuplantaasit sen sijaan tulevat järkeväksi vaihtoehdoiksi aavikoitumisuhan alla oleville alueille, joilta luonnonmetsät on jo hakattu ja eroosiota voidaan hillitä nopeakasvuisilla puulajeilla. Tällaisia alueita on paljon eteläisemmillä leveysasteilla. Meillä Suomessa eroosio uhkaa oikeastaan vain Lapin metsiä, jotka eivät välttämättä koskaan uusiudu hakkuiden jälkeen. Silloin ei istutuksetkaan enää auta.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Loma - välttämätöntä ylellisyyttä

Loman viimeinen päivä menossa - sateisena, ei niin harmita että loppuu. Vaikka loppujen lopuksi lomasäällä ei niin ole merkitystä. Tärkeintä on että saa tehdä mitä huvittaa riittävän pitkään. Tällä lomalla vesirokko sotki suunnitelmat aika tehokkaasti perhettä kiertäessään, mutta silti
ehti kaikenlaista. Nukkua tarpeeksi, ottaa rennosti, retkeillä, syödä hyvin, käydä Virossa, mökillä, Hietsun kirppiksellä, Nuuksiossa ja tehtyä kaikenlaista työksi laskettavaakin, onneksi kuitenkin silloin kun itse haluaa ja sitä mitä haluaa. Lomapuuhat kuten remontointi ja pihan väsäys tuntuvat kivalta vaihtelulta istumatyöläisen elämään. Yksi hieno juttu on myös lukeminen. Tällä lomalla olemme vuorotellen lukenut lapsille Hergén koko Tintti-tuotannon. Lisäksi omat kirjat on tällä kertaa liittynyt ilmastomuutokseen, puutarhanhoitoon, feng shuihin ja tietysti sarjakuvat kuuluu kesälomaan; Julie Doucetin uusin, Himaset ja iki-ihana klassikko Nyrok City kokoelma.

Kaikista mahtavinta on kuitenkin se kun ajatukset irtautuvat normaaleilta poluilta ja kuin varkain huomaa ajattelevansa ihan uusia asioita ja kyseenalaistavansa normaalia perusmeininkiä. On hyödyllistä kyseenalaistaa asioita aina kerran vuodessa, arjen keskeltä asioita ei näe samalla tavalla. Vaikka sitten päätyisikin jatkamaan samaan malliin taas yhden vuoden eteenpäin on kyseessä ainakin tietoinen valinta eikä ajautuminen. Mutta yleensä loman lopuksi tulee joku konkreettinen uusi juttu jota haluaa tehdä. Tällä kertaa se on nämä politiikkajutut ja jälleen kerran vakaa aikomus liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Viime kesän jälkeen se kesti helmikuulle asti :) On helppo uskoa tutkimuksiin joiden mukaan työtehokin tippuu merkittävästi