sunnuntai 28. joulukuuta 2008

ekaluokkalaisen elämää

kirjaimia
isoja, pieniä
ja kaikkea siltä väliltä
marginaalit ja reunaviivat
ensimmäistä kertaa elämässä
niin selvinä ja ehdottomina

oma paikka
eri tavalla kuin ennen
jonossa, pulpetissa, kavereiden keskellä
aikuisten siirtyessä kauemmaksi
mikä vapaus
mikä vastuu

ei enää päiväunia
ei legoleikkejä
tilalla lukujärjestys
kellon soitto kesken leikkien
painava reppu
näillä mennään, ei voi mitään
ja takaisinkaan ei halua

miten vuorottelevatkaan
pohdinta ja riehunta
limittyvät toisiinsa
tavoilla, joihin aikuinen ei yllä

ihana ehdottomuus
rajaton uteliaisuus
nauru yhtä elämäniloa

orastava ymmärrys
elämä onkin tällaista
isoksi kasvaminen

pieni ekaluokkalainen
olet sankarini

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Espoon vesi esittää jätevedenpuhdistamoa Sammalvuoreen

Espoon vesi esittää seuraavassa palveluliikelaitosten lautakunnan kokouksessa 11.12 uuden jätevedenpuhdistamon rakentamista Sammalvuoreen runsaasta asukasvastustuksesta huolimatta. Toisena vaihtoehtona ollutta Suomenojan kehittämistä ei esitetä, vaikka tätä vaihtoehtoa asukkaat ja asukasyhdistykset tukivat ja myös YVAn perusteella tästä vaihtoehdosta oli vähiten haittavaikutuksia.

Mikäli asia yritetään kiirehtiä vanhan kaupunginhallituksen ja valtuuston viimeisiin kokouksiin ohitetaan myös Espoolaisten äänestystulos, olihan puhdistamon sijoituspaikka yksi ainakin Espoonlahdessa vaalien alla eniten puhuttaneita asioita. Vähintään toivoisin että asia jätetään pöydälle uuden valtuuston käsiteltäväksi tammikuussa. Kuukauden lykkäys ei merkitse mitään hankkeessa, jonka valmistumisajankohta on vuonna 2017.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Suomen ilmasto- ja energiastrategiasta

Reilu viikko sitten julkaistun Suomen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian energiankäytön tavoitelukemat ovat yllättäviä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on esimerkiksi sähkön kulutus. Strategian tavoitteissa sähkön kulutus kasvaa vuoteen 2020 asti jopa 10% tämän hetken kulutuksesta ja kääntyy vasta sitten laskuun. Tätä taustalogiikkaa on vaikea ymmärtää - miten kulutus kasvaisi noin paljon vielä yli kymmenen vuoden ajan, kun Energiateollisuuden tilastojen mukaan jo syyskuun 2008 sähkönkulutus oli 3,2% alempi kuin viime vuonna? Saman tilaston mukaan sähkönkulutuksen 12 kk liukuvat muutosprosentit ovat olleet laskevia jo kahden vuoden ajan vaikka kaavailtuja uusia energiatehokkuustoimenpiteitä vasta suunnitellaan. Useita energiaintensiivisiä tuotantolaitoksia on myös suljettu tai ollaan sulkemassa. Lisäksi teollisuuden investoinnit ovat suurelta osin holdissa rahoitusmarkkinoiden kriisin vuoksi.

Myös energian loppukulutuksen tavoitteessa strategiassa on nousua vuoteen 2013 asti jolloin kulutus lähtisi laskuun. Tilastokeskus kuitenkin on uutisoinut että jo tänä vuonna energian loppukulutus laski 4% alkuvuonna.

Kuten on uutisoitukin, yllättävien kasvulukemien taustalla on se, että teollisuudelle taataan kaikki sen haluama sähkö. Olisi kyllä kiinnostavaa kuulla, mistä tämä tarve muodostuu kun kaikki luvut viittaavat toiseen suuntaan.

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Espoon budjetti ja talouden tasapainotusohjelma

Tällä viikolla olen alkanut perehtyä ensi vuoden alussa alkavaan kaupunginvaltuutetun tehtävään. Espoon vuoden 2009 budjettiehdotuksen tutkiminen ja budjettineuvotteluiden askelmerkkien selvittäminen olivat ensin ohjelmassa. Kaupunginjohtajan budjettiesityksessä oli mm. huolestuttava koulujen tuntikehyksen leikkaus, joka toivottavasti saadaan korjattua budjettineuvotteluissa. Eilen oli myös Espoon Vihreiden budjettiriihi, jossa budjettiasiat aukenivat lisää ja tutustui myös kanssavaltuutettuihin.

Espoo varautuu jo talouden notkahdukseen ja viimeistään huhtikuussa valtuustoon on tulossa toiminnan ja talouden tasapainotusohjelma käsiteltäväksi. Lentävä lähtö siis, isoja asioita tulossa heti esille ja asioihin on hyvä varautua mahdollisimman pian ennen kauden alkua selvittämällä taustoja.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Syksyinen metsä ja ajatuksia energiatehokkuudesta

Tänään oli hieno syksyinen päivä. Käveltiin lähimetsässä jossa oli märkää, valoisaa ja kaunista. Muurahaispesä oli rauhoittunut talvea odottelemaan ja sieniä oli vieläkin paljon. Viime viikko on ollut kiireinen ja yllätyksellinen joten metsäretki tuli tarpeeseen.

Olen tämän viikon miettinyt energiatehokkuutta monelta kannalta. Energiatehokkuuden lisääminen on uusiutuvan energian käytön lisäksi keskeinen keino päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. On ollut kiinnostavaa selvittää eri maiden keinovalikoimaa energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi. Erityisen paljon ajatuksia on herättänyt Japani. Japani on energiatehokkuudessa maailman huippua mutta edelleen siellä panostetaan jatkuvaan parantamiseen. Japanilainen kurinalainen jatkuvan kehittämisen malli on vaikuttava. Siihen yhdistyy teknologia-ajattelua ja kehitykseen panostamista, kansanluonnetta, epätasaista globaalia luonnonvarojen jakautumista sekä pitkäjänteistä tulevaisuuteen katsomista. Japani esimerkiksi panostaa energiatutkimukseen selvästi enemmän kuin Euroopan unioni ja asettaa kaikille sähkölaitteille jatkuvasti tiukkenevia kunnianhimoisia energiatehokkuustavoitteita.

Toinen näkökulma energiatehokkuuteen tuli viime lauantaina vaalikampanjan loppumetreillä. Keskustelussa nousi esille miten helppoa energiatehokkuuden edistäminen itse asiassa voi olla. Keskustelukumppani osoitti vieressä olevan marketin valtavia plussa-mainosvaloja, ja mietimme hetken mitä iloa niistä oikeastaan on ja mihin niitä tarvitaan. Tästä jäi taustalle ajatus kytemään ja huomasin pitkin viikkoa että silmiini tarttui valoja ja laitteita jotka näyttivät aivan turhilta. Näistä pienistä arkisista asioista kertyisi isot säästöt, kun huomaisimme niihin omassa arjessamme tarttua.

maanantai 27. lokakuuta 2008

823 kertaa kiitos!

Espoon äänet on laskettu ja vihreille on tulossa kaksi valtuustopaikkaa lisää. Äänestysprosentti nousi myös mikä on hieno juttu! Itse sain hämmentävät 823 ääntä joka oikeuttaa valtuustopaikkaan. Kiitos luottamuksesta kaikille sadetta ja tuulta uhmanneille äänestäjille!

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Ei anneta sateen haitata

Espoossa tuulee ja sataa, ennustetuksi myrskyksi tätä ei kuitenkaan voi sanoa. Ei anneta ilman haitata, tänään tehdään päätökset!

Etukäteen epäiltiin että vihreiden kannattajat jäisivät myrskyssä kotiin, mutta eikös sen pitäisi olla päinvastoin? Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja myrskyjä - saako myrsky ne jäämään kotiin jotka eniten asiaan haluavat vaikuttaa? Ei kun sadekamat niskaan ja vaaliuurnille :)

lauantai 25. lokakuuta 2008

Kestävä kehitys on myös taloudellisesti järkevä toimintatapa

Viime viikkojen oikukkaat talouskäänteet ovat värittäneet myös kunnallisvaalikeskustelua. Edessä on epävarmoja aikoja ja paljon haasteita. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää katsoa kauemmas ja miettiä kestäviä ratkaisuja. Vaikka nykytilanne on paljolti rahoitusmarkkinoiden sisäisistä asioista lähtöisin on selvää että globaali väestönkasvu, ympäristöongelmat ja luonnonvarojen niukkeneminen ovat myös tosiasioita jotka vaikuttavat jo suoraan talouteen. Taloudellistakaan menestystä ei pitkällä tähtäimellä voi saavuttaa ilman vastuullista toimintatapaa.

Kuntataloudessakin pitkällä tähtäimellä hyvinvointia luodaan kestävällä toimintamallilla. Esimerkiksi panostamalla uusiutuvan energian käytön lisäämiseen, rakentamisen energiatehokkuuteen ja jätteiden monipuoliseen hyötykäyttöön hillitsemme ilmastonmuutosta ja ympäristöongelmia mutta samalla säästämme myös paljon rahaa palveluiden tuottamiseen. Alkuinvestoinnit uuteen teknologiaan maksavat itsensä nopeasti takaisin ja tukevat myös työllisyyttä.

Joukkoliikenteen ja lähipalveluiden kehittäminen on myös investointi joka maksaa itsensä takaisin. Kun panostetaan joukkoliikenteen palvelutason merkittävään parantamiseen ja saadaan ihmiset sankoin joukoin sitä käyttämään, lisääntyy myös palveluiden tehokkuus ja ilmastopäästöt vähentyvät - nämähän ovat tulevaisuudessa suoraan rahaksi laskettavia etuja. Lähipalveluiden kanssa on sama asia - liikkumisen tarve vähenee ja sitä kautta myös päästöt ja liikkumiseen kuluva raha.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa olisi nyt jos koskaan tärkeää panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan ja perusterveydenhoitoon, joka on todella halpaa verrattuna kustannuksiin joihin päädytään ellei perusterveydenhoito ja ennaltaehkäisevä työ esimerkiksi neuvoloissa toimi.

Oleellista ei siis ole pelkästään se paljonko rahaa on jaettavana, vaan mihin raha laitetaan ja miten asiat järjestetään. Nämä päätökset on tehtävä kestävällä pohjalla riittävän pitkälle tulevaisuuteen katsoen.

torstai 16. lokakuuta 2008

Kaupunkiluonto ja viheralueet ovat arvokkaita

Espoon Keskuspuiston polkuverkostoa on viime kesänä laajennettu Finnoontien alikulun avulla Latokasken ja Vanttilan väliseen metsään josta polkuja pitkin pääsee aina Tillinmäkeen ja sitä kautta Saunalahteen merenrannan poluille asti. Lenkkeily poluilla on oma suosikkiharrastukseni ja muitakin ulkoilijoita reitillä riittää. Poluilla saa helposti yli 10 kilometrin lenkin jossa näkee hienosti kaupunkiluontotyyppien vaihtelun. Pari viikkoa sitten polun varrelta löytyi hienosti suppilovahveroita.

Muitakin hienoja luontokohteita on. Nuuksio, rannan kalliometsät esimerkiksi Soukan ja Suvisaariston seuduilla, Laajalahden rannat ja ulkoilusaaret ovat Espoon helmiä ja asukkaille tärkeitä. Vaikka kaupunki kasvaa, kaavoituksessa on huomioitava riittävät viheralueet ja suojeltava arvokkaat luontokohteet. Rakentamista voidaan tiivistää ennemmin joutomaille ja pusikoihin joita niitäkin Espoossa kehnon kaavoituksen seurauksena riittää.

Espoossa on myös paljon lähimetsiä, jotka ovat pienempiä mutta asukkaiden virkistyspaikkoina yhtä tärkeitä. Espoonlahdessa Sammalvuori on tärkeä henkireikä, jonka kallioilla olen itse hiihtänyt koulun hiihtokilpailuissa 80-luvulla ja jossa edelleen päiväkotilapset ja koululaiset retkeilevät ja suunnistavat. Itsekin käyn siellä edelleen ulkoilemassa kuten muutkin lähialueen asukkaat.

Jätevedenpuhdistamohanke, jota suunnitellaan Sammalvuoreen tiiviin asutuksen keskellä sijaitsevalle viheralueille osoittaa, että päätöksentekijöiden suunnitelmat ovat kaukana asukkaiden todellisista tarpeista. Suomenojan nykyisen puhdistamon laajennus on järkevä vaihtoehto, jota asukkaat kannattavat myös Suomenojalla. Puhdistamon lähellä sijaitseva lintulahti ja voimalaitos rajoittavat alueen vaihtoehtoisia käyttöjä eikä asutusta ole yhtä lähellä kuin muilla suunnitelluilla sijoituspaikoilla. Toivon todella että asukkaita kuunnellaan ja viheralueiden merkitys asukkaille tunnustetaan.

perjantai 10. lokakuuta 2008

Päivähoidon vaihtoehtoja lisättävä

Kokopäiväisen päivähoidon ja kotihoidontuen lisäksi olisi tarpeen kehittää joustavampia päivähoitomuotoja. Osapäivähoidon, kerhojen ja tarpeen mukaan saatavilla olevan kotiavun tarjoaminen olisivat lapsiperheiden arkea helpottavia hoitomuotoja, jotka myös vähentäisivät kokopäiväpaikkojen tarvetta ja sitä kautta päivähoidon kokonaiskustannuksia.

Päivähoitopaikkojen paikallista saatavuutta on myös pystyttävä parantamaan. Tämä on suuri haaste kasvavassa Espoossa. Kotihoidontuen Espoo-lisän korotuksella voitaisiin vähentää päiväkotijonojen ruuhkia. Lisäksi olisi järkevää varmistaa yksityisten päiväkotien toiminnan edellytykset. Palvelusetelimalli, jossa hoitomuodon voisi valita vapaammin olisi kokeilun arvoinen ratkaisu. Tällä hetkellä päivähoidon tarjonta ei riitä tarpeeseen joten tällä tavoin voitaisiin helpottaa ongelmaa, antaa enemmän valinnanvapautta vanhemmille ja tehdä yksityisen päivähoidon järjestäminen kannattavaksi. Monipuolinen palvelutarjonta helpottaisi sopivan hoitomuodon löytämistä eri perheiden tarpeisiin. Omat kokemukseni yksityisestä päiväkodista ovat olleet erittäin hyviä. Pieni päiväkoti ja pysyvä henkilökunta oli lapsille hyvä ympäristö.

Yksi yksityisen päivähoidon lisäetu on se, että yksityisillä hoidontuottajilla hakuprosessi on huomattavasti asiakasystävällisempi kuin tällä hetkellä kunnallisessa päivähoidossa. Yksityiseen hoitoon voi hakea vaikka vuotta ennen tarvetta, jolloin paikka järjestyy varmimmin haluttuna aikana ja halutussa paikassa ja perhe säästyy suurelta määrältä stressiä. Kunnallisessa hakuprosessissa neljän kuukauden hakuikkuna johtaa ikäviin viime hetken kaoottisiin tilanteisiin. Hakuprosessia olisi joka tapauksessa muutettava perheiden tarpeet paremmin huomioivaksi.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Vihreiden ilmastoreformi - 12 ratkaisua kuntatasolle

Vihreät julkistivat tänään ilmastoreformin, jossa linjataan ilmastonmuutokseen vaikuttamisen keinoja kuntatasolla. Ohjelmassa on 12 konkreettista keinoa, joilla voidaan saada päästöt kuriin. Ehdotetut keinot mahdollistavat tavoiteltujen ilmastotavoitteiden saavuttamisen, ja niillä on myös muita positiivia vaikutuksia. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen on investointi, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin ja lisäksi työllistää, mikä tasaa laskusuhdanteessa talouden vaihteluita.

Ensimmäiseksi tulisi esityksen mukaan jokaisessa kunnassa laatia paikallinen ilmasto-ohjelma, jossa esitetään kunnianhimoinen ja toteuttamiskelpoinen tiekartta päästöjen vähentämisestä. Lisäksi Energian käyttöä on tehostettava ja korvattava fossiilisia polttoaineita kasvattamalla uusiutuvan energian käyttöä. Myös Energian tuotannon tehokkuutta on kasvatettava kaukolämpöverkkoa laajentamalla ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoa lisäämällä. Ehdotuksessa esitetään myös, että uuden rakentamisen tulee olla vähintään matalaenergiatasoa ja alkavan vaalikauden aikana jo passiivitaloja. Samalla nykyisen rakennuskannan energiatehokkuutta on parannettava. Kuntalaisia tulee opastaa energiaremonttien tekemisessä ja muussa energiatehokkuuden parantamisessa.

Reformissa korostetaan myös eheän ja tiiviin yhdyskuntarakenteen hyötyjä: helpottunutta joukkoliikenteen järjestämistä ja kevyen liikenteen käytön madaltunutta kynnystä sekä lähipalveluiden saatavuutta. Päivittäispalveluiden pitää olla pääsääntöisesti saavutettavissa jalan tai pyörällä. Kevyestä liikenteestä tulisi saada houkutteleva vaihtoehto rakentamalla kattava pyöräteiden ja -parkkien verkko. Kaikkialla joukkoliikenteen houkuttelevuutta voi parantaa lisäämällä tarjontaa, lyhentämällä matka-aikoja ja alentamalla lippujen hintoja. Joukkoliikenteen päästöjä on myös vähennettävä siirtymällä hybridi- ja kaasubusseihin sekä käyttämällä paikallisraideliikenteessä vihreää sähköä. Liikenteen päästöjen leikkaaminen edellyttää paitsi kestävien vaihtoehtojen edistämistä, myös autoilun rajoittamista kaupungeissa. Vähemmän autoilua tarkoittaa vähemmän ruuhkia, melua, saasteita ja onnettomuuksia – siis viihtyisämpiä ja kestävämpiä kaupunkeja. Pääkaupunkiseudulla on otettava käyttöön ruuhkamaksuja.

Merkittävä osa ilmastopäästöistä tulee ruoan ja erityisesti lihantuotannosta. Päiväkodeissa, kouluissa ja sairaaloissa tulee ottaa käyttöön yksi kasvisruokapäivä viikossa ja kunnan keittiöissä tulee suosia luomu- ja mahdollisuuksien mukaan myös lähiruokaa. Jätteen määrä pitää saada laskuun ja kierrätystä lisätä. Keskitetyssä biojätteen käsittelyssä tulee siirtyä kompostoinnista mädätykseen biokaasuksi, sillä näin jätteen energia saadaan talteen. Tämä on myös itsensä takaisin maksava järki-investointi.

Ilmaston kannalta on järkevää suunnata kulutusta tavaroista palveluihin – ja yleensä ajattelua kuluttamisesta yhdessä tehtäviin ja jaettaviin asioihin. Epäkaupalliset julkiset tilat, lähiliikunta-alueet, kirjastot ja mahdollisuus lyhentää vapaaehtoisesti työaikaa ovat myös ilmastopolitiikkaa. Lisäksi ilmastonsuojelu tulisi sulauttaa opetukseen kaikilla tasoilla päiväkodista korkeakouluihin sekä tiedotuksessa kuntalaisille tulee tarjota eväitä oman ilmastokuorman keventämiseen.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Espoo toimii autojen ehdoilla

Asuinalueilla hurjastellaan, ajetaan päin punaisia ja teitä, kaistoja ja eritasoliittymiä rakennetaan niin ettei melusta ja saasteista jää kukaan paitsi. Itse en uskalla päästää ekaluokkalaistani kävelemään yksin paria sataa metriä koululle, koska liikenne matkalla ylitettävällä tiellä on niin holtitonta. Autoilua rajoittavia toimia, kuten ruuhkamaksuja ja hidasteita jarrutetaan. Autoilun vaihtoehtoja, joukkoliikennettä, kevyen liikenteen väyliä ja lähipalveluja ei kehitetä. Tällaisen kaupunginko me haluamme?

Näin juuri vertailun, jossa pääkaupunkiseutu osui asukastiheyden ja hiilidioksidipäästöjen vertailussa suoraan Amerikan esimerkkien, kuten Houstonin kanssa samoille sijoille, siinä missä muut Eurooppalaiset kaupungit olivat aivan eri sijoituksilla omana siistinä ryppäänään. Länsiväylää ajaessa ja uusia eritasoliittymiä katsoessa ei jää epäselväksi mikä Espoon päätöksenteossa on tärkeää.

Kyse ei ole vain pääväylistä, vaan myös asuinalueista, joiden suunnitteluun voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi Keski-Euroopasta. Siellä on hienoja esimerkkejä asuinalueista, joiden ulkopuolelle yksityisautot jätetään. Sisäpuolella on ratikat, lähipalvelut ja kevyen liikenteen väylät. Turvallista, vihreää asuinympäristöä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Talouskasvun ehdoilla elämisestä päästävä aidon kehityksen edistämiseen

Talouskasvun kestävät rajat on ylitetty jo vuosikymmeniä sitten teollisuusmaissa, mutta edelleen päätöksentekijät seuraavat pääosin vanhoja tunnuslukuja kuten bruttokansantuotetta. Suomessakin ihmetellään miten hyvinvointimme ei kasva vaikka talous kasvaa. Ongelma on, että luonnonvarojen riisto yli niiden uusiutumisen syö kasvua ja hyvinvointia toisesta päästä, eikä globaalissa taloudessa osata hahmottaa kokonaisuutta. Tilalle on ehdotettu uutta tavoitteenasetantaa, aidon kehityksen seurantaa, jossa oleellista on hyvinvointi ja luonnonvarojen kestävä käyttö. Tunnetuin uusi mittari on YK:n kehittämä inhimillisen kehityksen indeksi HDI, joka koostuu odotettavissa olevasta elinajasta, lukutaidosta, koulutuksesta ja elintasosta. HDI ei kuitenkaan huomioi ympäristövaikutuksia.

Yksi ehdotettu ympäristön huomioiva vihreän talouden ja aidon kehityksen mittari on GPI, genuine progress indicator. GPI lasketaan bruttokansantuotteen pohjalta, mutta lisäämällä siihen BKT:ssä näkymättömän kehityksen arvioitu vaikutus, kuten vapaaehtoistyö ja vähentämällä siitä kehitystä estävien tekijöiden vaikutus, kuten saastumisen ja luonnonvarojen kestämättömän käytön vaikutukset. GPI:llä mitattuna nähdään että esimerkiksi Yhdysvalloissa GPI on alle puolet BKT:stä - eli yli puolet BKT:stä on kestämättömällä pohjalla. Mitäpä jos Suomessakin alettaisiin sekä valtion että kuntien tasolla katsoa GPI:tä vastaavia mittareita? Näin saataisiin päätöksentekoon kokonaishallintaa ja näkemystä, joka siitä nyt usein puuttuu.

Toinen kiinnostava indeksi on Brittiläisen ajatushautomon New Economics Foundationin kehittämä Onnellisen planeetan indeksi (Happy Planet Index) HPI, joka saadaan ihmisten itse kokemastaan hyvinvoinnista, elinajanodotteesta sekä ekologisesta jalanjäljestä. HPI:lla voidaan tunnistaa onko kehitys sellaista, joka tukee ihmisten hyvinvointia ja luonnonvarojen kestävää käyttöä niin että tulevaisuudenkin kehitys on turvattu. HPI tarkastelussa kärkeen nousevat Keski-Amerikan maat, joissa tulotaso ei ole erityisen korkea, mutta ihmiset ovat onnellisia, elävät varsin pitkään ja luonnonvaroja käytetään suhteellisen kestävästi. Suomi oli viime vuotisessa HPI tarkastelussa Euroopan keskitasoa. Laskennassa on toki parannettavaa, nyt Suomen sijoitusta laskee raskas vientiteollisuus, jonka ekologinen jalanjälki olisi reilua jakaa sinne missä tuotteet kulutetaan. Laskennan puutteista huolimatta tuloksia tukevat kuitenkin myös useat tutkimukset, joissa on todettu, että tietyn varsin matalan tulotason jälkeen lisätulot eivät enää kasvata ihmisten onnellisuutta.

Uudella tavoitteenasetannalla, jossa talouskasvun sijasta oleellista olisi ihmisten kokema hyvinvointi sekä kestävä kehitys Suomessa voitaisiin päästä eteenpäin nykytilanteesta, jossa perinteinen vapaan markkinatalouden ja talouskasvun sokean tavoittelun tie on kuljettu liian pitkälle.

lauantai 27. syyskuuta 2008

Unelmien kaupunkirakenne - Espoon askelmerkit

Unelmieni kaupungissa olisi viihtyisää ja turvallista. Kaikki tärkeä löytyisi läheltä tai nopean joukkoliikenneyhteyden päästä. Viheralueet olisivat riittävän kokoisia ja kaikkien saavutettavissa ilman autoilua. Kaupunki olisi energiatehokas ja ilmastovastuun edelläkävijä. Mitä se tarkoittaisi Espoossa?

Ensiksi luotaisiin järkevä joukkoliikenteen suunnittelun ja kaavoituksen yhteispeli. Rantarata ja Etelä-Espoon metro olisivat runkolinjat, jotka yhdistettäisiin tiheällä pikaratikkaverkolla kehäteiden suuntaisesti. Alueet, jotka jäisivät tämän verkon ulkopuolelle saisivat tiheät ja nopeat bussiyhteydet. Raidelinjojen lähelle tehtäisiin kaupunkimaisen tiivistä, tyylikästä täydennysrakentamista yhdistellen kerros- ja pientaloja. Työpaikat sijoittuisivat pääasiassa raideliikenteen solmukohtiin. Länsiväylälle ja Turunväylälle tulisi ruuhkamaksut Espoon rajoille sekä keskustaan mennessä. Ruuhkamaksujen tuloilla parannettaisiin joukkoliikenteen palvelutasoa ja alennettaisiin hintoja.

Asuinalueiden väliin jätettäisiin kunnon viheralueet, jotka jätettäisiin mahdollisimman luonnontilaisiksi. Jäljellä oleville viheralueille ei rakennettaisi hajanaisia pientaloalueita, kalliopuhdistamoja tai kauppahalleja. Sen sijaan olemassaolevien asuinalueiden pusikot ja jättömaat hyödynnettäisiin rakentamiseen. Yhdellekään hehtaarihallille ei myönnettäisi enää rakennuslupaa. Palveluiden lisärakentaminen ohjattaisiin lähipalveluihin asuinalueille.

Mitä saataisiin? Vähemmän yksityisautoilua, saasteita, melua, asfalttia, eritasoliittymiä, jättömaata ja pusikkoa. Enemmän kaupunkimaisuutta, turvallisuutta, luontoa ihmisten lähellä, toimiva joukkoliikenne ja lähipalvelut.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Vieraantumisesta

On todella vaikea käsittää Kauhajoen tapahtumia. Mistä näin lohduton maailmankuva ja viha kumpuaa ja miten tähän on päädytty? Mikä yhteiskunnassamme on vialla? Taloudellisesti elämme rikkaita aikoja, mutta onko yhteiskuntamme liian kova? Eikö lapsia ja nuoria osata auttaa ja tukea oikein ja riittävästi? Välitämmekö tarpeeksi toisistamme? Maailma menee jatkuvasti monimutkaisemmaksi käsittää ja ihmisillä on aivan liian kiire. Mihin meillä on kiire - talouskasvu ja varallisuuden haaliminen on kuitenkin täysin toisarvoista onnellisen ja ihmisarvoisen elämän ja aitojen ihmissuhteiden rinnalla.

Toivon että lasten ja nuorten pahoinvointi nostetaan aidosti tärkeimpien asioiden joukkoon. Toivon että ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tunnistamiseen panostetaan. Neuvolat, koulun terveydenhoitajat, psykologit, opettajat ja erityisopettajat ovat avainasemassa ja tekevät hienoa työtä. He ovat kuitenkin usein aivan liian kuormittuneita - resursseja tarvitaan lisää. Yhteisöllisyyttä on kehitettävä. Lasten ja nuorten positiivista ryhmäytymistä on tuettava kaikin keinoin. Yhteiskuntamme ja elämäntyylimme täytyy kehittää sellaiseksi että vanhemmilla on mahdollisuus olla aidosti ja tarpeeksi läsnä lastensa arjessa. Ja viimeiseksi - poliisilla pitäisi olla riittävät resurssit ja mahdollisuudet verkossa ilmenevien uhkaavien viestien seurantaan ja tragedioiden ennaltaehkäisyyn. Aselakiakin on syytä tarkastella kriittisesti - vaikka todelliset syyt piilevät syvemmällä voi aseiden hallussapidon tarkempi sääntelykin lisätä turvallisuutta.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Joukkoliikenne on luksusta

Joukkoliikenteestä elää kummallinen harhakuva että se olisi jotenkin hankalaa ja epämukavaa yksityisautoiluun verrattuna. Kunpa kaikki vannoutuneet yksityisautoilijat antaisivat joukkoliikenteelle mahdollisuuden ja luopuisivat autoistaan vaikkapa viikoksi. Ihastuisivat. Itsekin olen joutunut aiemmin käyttämään päivittäisiin työmatkoihin autoa päiväkodin hankalan sijainnin vuoksi, mutta nyt kun pääsen taas ajelemaan kaikki työmatkat bussilla voin kertoa että se jos mikä on luksusta! Reittioppaalla on helppo etsiä parhaat yhteydet. Sitten voi istua ja ajatella omiaan tai vaikkapa torkkua kun bussi kiitää bussikaistaa vieressä seisovien autojonojen ohi. Ei tarvitse tankata, hermoilla ruuhkista, täyttää pesunesteitä kylmässä viimassa, raaputella ikkunoita, raivostua törkeästi ajaville (joita on nykyään paljon), etsiä olematonta parkkipaikkaa kiireessä, potea huonoa omaatuntoa hiilidioksidipäästöistä...

Joukkoliikenteen suosio onkin tänä vuonna kasvanut. Se on monella tapaa hyvä asia. Kun käyttäjiä saadaan lisää, suhteelliset kustannukset laskevat ja vuorovälejä voidaan tiivistää. Ilmasto kiittää, ruuhkat vähenevät ja matka-ajat nopeutuvat kaikilla. Kehitystä voisi nopeuttaa ruuhkamaksuilla, joukkoliikenteen merkittävillä hinnanalennuksilla ja satsauksilla kalustoon. Jokeri on hyvä esimerkki joukkoliikenteen vetovoiman kasvusta kun tehdään kaikki oikein - hyvin suunniteltu reitti, hyvännäköiset ja toimivat uudet bussit ja riittävän tiheä vuoroväli.

Vaikka raideliikennettä kannatankin Matinkylän metro on haaste Espoonlahden alueen joukkoliikenteelle. Espoonlahden suorat bussilinjat Länsiväylää Helsinkiin toimivat tällä hetkellä hyvin. On tärkeää huolehtia ettei Matinkylään tuleva metro huononna Espoonlahden alueen yhteyksiä niin että ihmiset siirtyisivät autoihin. Raiteet pitäisi saada pikaisesti ja kevyesti Espoonlahteen asti.

lauantai 13. syyskuuta 2008

EU:n tutkimusrahaa valokaapeleihin ja taivaalle

EU:n tutkimusrahan jakoperusteet näyttävät olevan menneiltä vuosikymmeniltä. EU rahoittaa tutkimusta seitsemännessä puiteohjelmassaan vuosina 2007-2013 yli 50 miljardilla eurolla. Raha jakautuu vähintäänkin mielenkiintoisesti. Suuret haasteet, kuten ilmastonmuutos, ympäristökysymykset ja energiatutkimus saavat yhteenlaskettunakin vain 4,2 miljardia euroa, eli alle kymmenesosan koko tutkimusrahapotista. Pelkästään ydinvoimatutkimukseen satsataan 2,8 miljardia euroa! Jos rahaa kohdistettaisiin kunnolla uusiutuvan energian ja ympäristöongelmien ratkaisuun näiltä toimialoilta voisimme saada EU:n talouteen myös enenevissä määrin kasvuvetureita. Kaikkialla tarvitaan ympäristöteknologiaa ja uutta energiateknologiaa. Toinen uusi tukijalka voisi olla biotekniikan ja biomassan hyötykäyttö - bioenergia, kestävät biopolttoaineet ja bioprosessit teollisuudessa. Tälle alueelle EU antaa 1,9 miljardia. Ja tähän kuuluu myös maatalous ja kalastus, joita eräät tärkeät jäsenmaat lobbaavat.

Minne raha sitten menee? ICT:lle 9 miljardia euroa, terveyteen 6,1 miljardia euroa. Mitenkään väheksymättä kumpaakaan näistä aloista en usko, että tulevaisuutemme kannalta järkevintä on laittaa tutkimusrahat vain näihin asioihin. Avaruustutkimukseenkin laitetaan 1,4 miljardia, eli enemmän kuin ilmastotutkimukseen.

Älkää kuitenkaan käsittäkö tätä kritiikkiä väärin. Olin keväällä Brysselissä evaluoimassa yhtä EU:n tutkimusrahahakua ja vaikutuin hankehakemusten laadusta ja kovasta seulasta jolla rahoitettavat hankkeet valitaan. Painopistevalintoja tehdessä olisi kuitenkin hyvä katsoa maailmaa eteenpäin, ei taaksepäin.

torstai 11. syyskuuta 2008

Ilmastoaktivismin erävoitto

Iso-Britanniassa hiilivoimalan sulkemista yrittäneet Greenpeacen aktivistit on vapautettu syytteistä oikeudenkäynnin jälkeen, koska valamiehistön mielestä hiilivoimalaitoksen sulkeminen oli perusteltua, sillä voimalan hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmstonmuutoksen kautta enemmän haittaa kuin aktivistien laitokselle aiheuttama haitta.

Päätös on historiallinen ja mielenkiintoinen. Perinteisesti maapallon saastutus ja tuhoaminen ei ole ollut oikeusistuimessa kovinkaan paha rikos verrattuna esimerkiksi omaisuuden tuhoamiseen. Ympäristörikoksista rangaistukset ovat pieniä jos niitä on ollenkaan.

Itseäni kummastuttanut esimerkki läheltä arkielämää on mitättömät sakot mitkä arvokkaan kaupungin maalla olleen Espoonlahden rantalehdon luvatta hakannut grynderi sai merinäköalaa havitellessaan. Luonto ja luonnonvarat on maapallon yhteistä omaisuutta, jonka kunnioittamisen pitäisi mennä lyhytnäköisen voitontavoittelun edelle.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Ydinsähköharhoja

Viime päivinä on saanut lukea kummallisia energiakannanottoja. Ensin Vanhanen on sitä mieltä että nyt kannattaa ripotella kylät entistä enemmän hajalleen ja huristella niiden väliä sähköautoilla - mainitsematta kuitenkaan miten tämä sähkön massiivinen lisätarve tuotetaan tilanteessa missä nykyistäkin kulutusta pitäisi leikata jotta ilmastotavoitteet saavutetaan. Vanhanen kannattaa järkevästi bioenergiaa, mutta Suomen biomassalla ei kestävällä pohjalla koko autokantaa ruokita - tai sitten luovutaan kokonaan muusta metsäteollisuudesta. Ehkä Vanhanen ratkaiseekin asian tekemällä puolen tusinaa ydinvoimalaa. Mutta toisin kuin usein luullaan ydinvoima ei ole päästötöntä. Uraanin louhinnasta, jalostuksesta ja kuljetuksesta koituu myös hiilidioksidipäästöjä puhumattakaan radioaktiivisesta jätteestä ja louhinnan haitallisista ympäristövaikutuksista. Jätteet ovat turvallisuusriski ja niiden turvallinen loppuvarastointi edellyttää vakaata maaperää ja yhteiskuntaa tuhansiksi vuosiksi eteenpäin.

Sitten Lilius vielä sanoo että kaikkien halukkaiden täytyisi saada rakentaa ydinvoimala. Tämäpä olisi mielenkiintoinen näkymä, varsinkin kun ydinvoimaloille ei saa täysiä vakuutuksia niiden suurten riskien vuoksi, vaan valtiot vastaavat mahdollisen ydinonnettomuuden seurauksista. Niinpä sitten energiafirma saa hyvät voitot voimalan rakentamisesta kun vakuutuksiinkaan ei tarvitse liikaa tuhlata rahaa, ja onnettomuuden sattuessa voi jättää inhan saastuneen maaperän ja mennä johonkin toiseen paljon kivempaan maahan.

Miksiköhän Lilius ei kannata energian säästöä, energiatehokkuutta, maalämpöä, tuulivoimakapasiteetin reipasta lisäämistä ja aurinkosähköä? Näistä "kilpailevista" ratkaisumalleista ei ropise rahaa Fortumin kassaan, mutta yhteiskunnalle ne olisivat paras vaihtoehto.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Torikampanjointia ja iloisia yllätyksiä

Tänään oli hieno ilma kampanjoida Kivenlahden torilla. Kuvassa näkyy tyypillinen Espoolainen kulttuurimaisema: pitkittynyt rakennustyömaa...

Espoonlahden vihreiden vaaliteemoja ovat viheralueiden säilyttäminen, raiteet pikaisesti Espoonlahteen asti ja peruspalveluiden säilyttäminen ja kehittäminen. Peruspalveluihin kuuluu Kivenlahden kirjasto, joka juhli tänään 25 vuotissynttäreitään. Sieltä minäkin aikanaan tiedonjanoisena koululaisena kävin hyllyjä läpi etsien näkymiä erilaisiin maailmoihin. Ja 80-luvulla kirjaston c-kasettivalikoimat olivat kova juttu!

Illalla oli mukava yllätys seurata lähikaupan valikoiman laajentumista: hyllystä löytyi luomuespressoa. Maailma muuttuu pala kerrallaan!

torstai 4. syyskuuta 2008

Päivähoitoon vaihtoehtoja

Päivähoidon maksuttomuudesta viime viikkoina käydyssä keskustelussa on sivuutettu muutamia oleellisia seikkoja. Ensinnäkin kustannusvaikutuksia arvioitaessa ei ole otettu huomioon maksuttomuuden vaikutusta päivähoidossa olevien lasten määrään. Tällä hetkellähän alle 3-vuotiaiden lasten kotihoito on erittäin suosittua. Jos kotona hoidettavat lapset vietäisiin innolla maksuttomaan päivähoitoon kustannusvaikutus voisi olla huomattavasti nyt esitettyä suurempi.

Toinen näkökohta on se, että kaksi päivähoidon tämänhetkistä keskeistä ongelmaa, hoidon laatuongelmat (liian suuret ryhmät, riittämättömät erityistuen resurssit jne.) sekä vaihtoehtoisten hoitomuotojen puute eivät maksuttomuudella paranisi, ennemminkin päinvastoin. Vaihtoehtoisilla hoitomuodoilla tarkoitan kotihoidon lisäksi erilaisia yhdistelmiä, kuten osapäivähoitoa tai kotiapua satunnaiseen hoitotarpeeseen. Tällaiset ratkaisut olisivat selvästi kokopäivä-päiväkotihoitoa edullisempia, ja vastaisivat paremmin perheiden moninaisiin tarpeisiin. Uskon että on järkevää panostaa varhaislapsuuden tukemiseen lisää rahaa, mutta se tulisi sijoittaa ensisijaisesti ryhmäkokojen kohtuullistamiseen, erityisopetusresursseihin sekä hoitomuotojen ja lapsiperheiden tuen kehittämiseen. Hoitomaksuja voisi lisäksi tarkistaa niin, että kannustinloukut pieni-ja keskituloisilta purettaisiin.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Ilmasto ja sää on eri asioita!

Ihmettelinpä taas eilen Lehtomäen valjuun ilmastouutisointiin liittyvää hesarin verkkokeskustelua lukiessani miten on niin vaikeaa erottaa kaksi asiaa toisistaan, ilmasto ja sää. Jos vaikkapa Suomessa on ollut kylmä ja sateinen kesä, ollaan sitä mieltä että mitään ilmastonmuutosta ei olekaan. Ja jos uutisoidaan että ilmastopaneeli on tehnyt skenaarioita maapallon keskilämpötilan kasvusta 50 vuoden päähän, sanotaan että eihän sellaista voi ennustaa kun sääennusteitakaan ei osata tehdä. Tai sitten sanotaan, että onhan maapallolla ennenkin ollut kylmiä ja lämpimiä kausia. Niin onkin, mikään niistä ei ole vaan aiemmin johtunut ihmisestä, kuten tämä tässä. Ja ne aiemmat ovat vieneet elinedellytykset monilta ihmistä edeltäneiltä lajeilta.

Myönnetään, ilmastonmuutos on tosi mutkikas asia. Siinä on kysymys maapallon laajuisen keskilämpötilan pitkän aikavälin seurannasta ja lämpötilaa laajemmasta kokonaisuudesta, joka liittyy maapallon elinedellytysten muuttumiseen. Ja siitä, että tämä on ihmisen kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamaa, ollaan tiedepiireissä yksimielisiä.

Kyllähän ilmaston muuttuessa säätilatkin muuttuvat, mutta oleellista on se, että ilmastoa mitataan pitkän aikavälin keskiarvoilla, joista vuosittainen vaihtelu suodattuu pois. Ja ilmaston ennustaminen on vaikeaa, mutta tietyt perusmekanismit tunnetaan riittävän hyvin, että karkealla tasolla tätä pitkän aikavälin keskiarvoa voidaan ennustaa. Sään ennustaminen sen sijaan vaikenee entisestään, kun ääri-ilmiöt ja vaihtelu lisääntyy.

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Eihän odotella Köpikseen asti, eihän

Accran ilmastokokouksen jälkitunnelmissa YK:n Ban Ki-Moon kommentoi tänään ilahduttavasti ettei maailmalla ole varaa odotella suunnitellussa aikataulussa 2009 vuoden lopussa Kööpenhaminassa lukkoonlyötävää Kioton jatkosopimusta. Näin todellakin on, nyt ei ole enää keskinäisen nokittelun tai pikkupolitikoinnin aika. Ban toivoi että sopimus saataisiin kuntoon jo Poznanissa, Puolassa tämän vuoden joulukuussa. Silloin Bush kyllä vielä istuu pallillaan - mutta tammikuussa valta vaihtuu. Viimein.

lauantai 30. elokuuta 2008

Juniorifutista ja telttavärjöttelyä

Olin tänään kannustamassa EPS:n 01-junnuja Karuselliturnauksessa Matinkylässä. Olipa hauskaa seurata poikien intoa ja pelejä. Mukavinta oli katsoa reilua joukkuehenkeä ja onnistumisista syntyvää yletöntä riemua. 7-vuotiaiden tuuletukset pesevät täysin vanhempien futareiden yritelmät! Välillä muutamat vanhemmat ottivat pelin ehkä turhankin tosissaan kentän laidalla mutta onneksi tämä ei näyttänyt poikia haittaavan. Kentällä ei aina muistettu ettei oman maalin edustalla kannata syöttää keskelle ja että laidalta pääsee nousemaan, mutta hauskaa oli kaikilla. Toivottavasti pojat saavat vielä monta vuotta pelata rennossa hengessä niin että kaikki pääsevät mukaan kentälle.

Toinen lauantaipuuhani oli ensimmäinen vaalikampanjointikerta Vihreiden teltalla Tapiolan markinoilla. Vihreä liivi päällä lehtiä jakaen olo tuntui yllättävän kodikkaalta ja ihmisiäkin paikalla riitti. Ilma oli kyllä sen verran jäätävä että pari tuntia oli todellakin tarpeeksi. Ihmisiä puhuttivat asiat laidasta laitaan, Westendin kylpylähankkeesta metro- ja bussilinjapäätöksiin, Espoon teatteritaloon ja Vihreiden mukanaoloon porvarihallituksessa.

perjantai 29. elokuuta 2008

Vauhtia energiaremonttiin

Hallituksen budjettiesitys julkistettiin eilen. Mukana oli paljon hyviä aloitteita uusiutuvan energian määrän lisäämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, kuten kotitalousvähennyksen enimmäisrajan nosto ja käyttörajoitusten poisto. Tällä sekä energia-avustusten lisärahoituksella halutaan saada vauhtia asumisen energiatehokkuuden parantamiseen. Lisäksi uusiutuvaa energiaa kuten tuulivoiman lisärakentamista tuetaan investointiavustuksin. Kaiken kaikkiaan lisärahaa energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian tukemiseen ohjattiin yli sata miljoonaa.

Tämä on tietysti askel oikeaan suuntaan, mutta ilmastohaasteen kokoluokan huomioiden tarvitsisimme vielä vauhdikkaampaa toimintaa. Yksi tärkeä lisätapa on vaikuttaa kuntien kautta. Kaupunkien tulisi kaikissa tonttikaupoissaan ja rakennusluvissa suosia energiatehokasta rakentamista ja uusiutuvan energian hyödyntämistä. Esimerkiksi niin, että kaikessa uudisrakentamisessa vaadittaisiin korkeimman energialuokan energiatehokkuutta sekä lämmityksessä uusiutuvan energian käyttöä. Kaupunkien oma rakentaminen voi näyttää suuntaa tekemällä päiväkodeista, kouluista ja uimahalleista energiaomavaraisia esimerkiksi maalämmön, integroitujen aurinkopaneelien ja tehokkaan eristämisen avulla. Kyse ei ole mistään rakettitieteestä vaan ihan normaalien markkinoilla olevien ratkaisujen soveltamisesta. Ja kaiken lisäksi nämä ratkaisut maksavat itsensä takaisin säästettyinä energiakuluina.

Hyviä pioneereja ovat uusiutuvan energian kylä- ja kaupunkihankkeet, joita löytyy lukuisia Ruotsista, Keski-Euroopasta ja Kiinastakin. Täällä Suomessa me olemme hitaita, vaikka asuntomessuilla hyödynnettiinkin maalämpöä ja mm. Padasjoen seutu pyrkii kohti hiilineutraaliutta. Espoolle teknologiaprofiloituneena kaupunkina sopisi loistavasti demota Suomen ensimmäinen hiilineutraali kaupunki.

maanantai 25. elokuuta 2008

Vahvoja ilmastosignaaleja

Valtioneuvoston kanslia julkisti tänään kolme selvitystä ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuusselonteon taustaksi. Helsingissä pidetyssä seminaarissa julkistetut selvitykset käsittelevät ilmastonmuutoksen äärimmäisiä riskejä, lämpenemisen rajoittamista enintään kahteen asteeseen ja pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikan laatimista skenaarioiden avulla.

Selvitykset keskittyvät Suomen näkökulmaan, mutta varsinkin Gaia Consultingin tekemä skenaarioihin keskittyvä selvitys korostaa myös globaalia vastuuta. Keskeinen johtopäätös on, että tarvittava teknologia lämpenemisen rajoittamiseen on suurin osin jo olemassa mutta tarvitsemme laajamittaista käyttöönottoa ja taloudellisuuden varmistamista erilaisin ohjauskeinoin. Teknologian lisäksi tarvitaan yhteiskuntien kattava siirtyminen vähähiiliselle uralle niin kulutuksessa kuin tuotannossa.

Tänään uutisoitiin hesarissa myös Amerikasta vahva ilmastosignaali; katumaasturit ja bensasyöpöt pick-upit jäävät autokauppiaiden käsiin. Viime viikolla Kauppalehti jo uutisoi että GM pyrkii eroon Hummer-bisneksestä mutta kukaan ei halua ostaa. Amerikkalaiset saadaan siis ilmastotalkoisiin mukaan ainakin bensan hinnan noustessa jos ei politiikalla onnistu.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

Katastrofin aineksia

Öljyriippumattomasta elämäntyylikokeilustaan dokumentin "Katastrofin aineksia" tehnyt John Webster kuvaa Espoolaisen keskiluokkaisen perheen mahdollisuuksia vaikuttaa arjessaan ilmastonmuutosta hillitsevästi. Elokuva tulee teattereihin 19.9 mutta sitä ennen sitä on jo esitetty dokumenttifestareilla, kuten DocPointissa ja Espoo Cinéssä.

Tunnistan Websterin haastatteluissa kuvaamasta innostuksesta paljon itseäni. Kun "helpot" hommat kuten energiansäästölamput, kaiken jätteen lajittelu, lihan vähentäminen ruokavaliossa, asuinpaikan valinta työmatkojen pituus minimoiden, autoilun ja lentämisen vähentäminen ja kodin elektroniikan valmiustilojen sammuttaminen on tehty, alkaa lisäkeinojen etsintä. Itselläni tämä pohdinta johti politiikkaan mukaan lähtemiseen. Webster päätyi rakentamaan itselleen maalämpöistä kierrätyshirsitaloa.

Kaiken kaikkiaan keskiluokkaisilla lapsiperheillä on paljon valinnanmahdollisuuksia vähentää ilmastokuormaansa elämänlaadusta tinkimättä. Yleensä samalla säästyy myös rahaa. Vähän vaivaa ja perehtymistä kyllä tarvitaan, ja kiireinen arki ei tätä aina mahdollista. Ehkä tarvittaisiin puolueettomia ilmastoneuvopaketteja, jotka kertoisivat ihmisille juuri heidän elämäntilanteeseensa sopivimmat ilmastoteot, joilla voisi myös säästää elinkustannuksissa. Nyt tiedonhankinta vaatii perehtyneisyyttä ja asian harrastusta.

lauantai 16. elokuuta 2008

Lapsuus lähiössä - mainettaan parempi

Leena Niskanen (HS 15.8) piti tiiviisti rakennettua ympäristöä ja lasten kasvatusta pienissä kerrostaloasunnoissa lapsille epäterveellisenä. Itse tiiviisti rakennetussa ynpäristössä kasvaneena ja omia lapsiani kasvattaneena olen ihmeissäni tästä näkemyksestä.
Suurissa taloyhtiöissä lapsille riittää paljon leikkiseuraa ja vanhemmat voivat jakaa lasten leikkien seurausvastuuta. Itse muistan lapsuudestani Espoon Latokaskessa ja Kivenlahdessa päivittäiset pihaleikit ja pelit isolla porukalla.

Lapset voivat lähiöissä myös kyläillä helposti toistensa luona ja tutkia lähiympäristöä ja kaupunkiluontoa; takapihojen lähimetsikköjä, kallioita, lätäkköjä ja kiipeilypuita. Palvelut kuten kirjastot, urheilukentät, kaupungin leikkipuistot, kerhot, harrastukset ja kaupat ovat usein kävelymatkan päässä. Vanhempien näkökulmasta on myös hienoa että lapsiaan kotona hoitava ei jää yksin. Itse pieniä lapsiani hoitaessani nautin päivittäisistä leikkipuisto- ja ulkoiluretkistä joissa tutustuimme isoon joukkoon asuinalueemme lapsia ja vanhempia.

On totta, että nykyään kaikki lapset eivät liiku tarpeeksi. En kuitenkaan usko, että tietokonepelejä ja televisionkatselua harrastetaan vain lähiöissä ja kaupungeissa. Asuinpaikasta riippumatta vanhempien tehtävä on pienestä pitäen totuttaa lapset arkiliikuntaan ja ulkoiluun perheen arkeen sopivalla tavalla. Tiiviisti rakennetussa ympäristössä tämä onnistuu helposti pihaleikkien lisäksi mm. kauppa-, harrastus- ja muut asiointimatkat kävelemällä tai pyöräilemällä ja käymällä samalla vaikka leikkipuistossa. Tiivis kaupunkirakenne myös mahdollistaa arjen ilman jatkuvaa lapsia passivoivaa autoilua.

Ympäristön turvallisuuden kannalta tärkeää on pitää asutusalueiden sisällä ajonopeudet kohtuullisina nopeusrajoituksin, hidastein ja liikennevaloin. Lisäksi tarvitaan turvalliset kevyen liikenteen kulkuväylät, jotka ovat tiiviisti rakennetussa ympäristössä yleensä kunnossa mutta haja-asutusalueilla usein huonolla tolalla.

Ilmansaasteet ovat tietysti terveysongelma isoissa kaupungeissa ja isojen teiden varsilla. Tähän ongelmaan auttaa parhaiten vähäpäästöisten autojen hankinnan suosiminen, ruuhkamaksut, joukkoliikenteen ja lähipalveluiden tukeminen ja kehittäminen sekä raideliikenteen suosiminen.

Olen samaa mieltä että tarvitsemme asutuskeskuksia, jotka tukevat eri-ikäisten asukkaiden terveyttä, mutta uskon että tiivis kaupunkirakenne ei ole ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Todelliset asiantuntijat lapsiystävällisen ympäristön suhteen ovat tietysti lapset itse. Veikkaisin että harva kaupungissa tai lähiöissä kasvanut lapsi haluaisi muuttaa omakotitaloon kauas kavereista, koulusta ja harrastuksista. Ilmastovastuu ja lasten etu molemmat siis tukevat kaupunkirakenteen tiivistämistä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Eskarikokemuksia Espoossa

Espoossa esikouluopetus jakaantuu osin päiväkoteihin ja osin koulujen yhteyteen. Mietimme puolitoista vuotta sitten kumpi olisi vanhemmalle lapsellemme parempi vaihtoehto, ja päädyimme hakemaan koulun yhteydessä olevaan eskariin. Tärkeimpänä syynä oli mahdollisuus tutustua tuleviin koulukavereihin ja kouluun ennen ekaluokkaa.

Ratkaisu osoittautui onnistuneeksi, mutta joitain ongelmiakin oli. Eskariopetus itsessään oli erittäin laadukasta ja vakuuttavaa ja poikamme viihtyi erittäin hyvin, mutta eskarin yhteydessä toimineessa iltapäivätoiminnassa hoitajien vaihtuvuus oli erittäin suurta. Ryhmän koko oli myös suuri; välillä iltapäivisin meno yltyi melko hurjaksi kun yli kolmekymmentä päivän väsyttämää lasta olivat samoissa tiloissa. Kerran kävi niinkin, että aamuvuorossa ollut hoitaja oli lähtenyt pois kesken työvuoron ilmoittamatta asiasta kenellekään, ja lapset jäivät yksin kunnes lapsiaan hoitoon tuoneet vanhemmat huomasivat ettei hoitajaa ollut paikalla. Positiivisesti ajatellen tällainen tietysti totuttaa lapsia kouluun, jossa aikuinen ei ole aina paikalla. Hurjalta se silti tuntui.

Nyt kuitenkin odottelemme innolla nuoremman poikamme eskarin alkua, samassa tutussa paikassa. Toivottavasti tällä kertaa hoitajien vaihtuvuus on pienempi.

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Biodiversiteetistä ja luonnontilaisista metsistä

Kun aloitin biologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1992 juuri muusta ei puhuttukaan kuin biodiversiteetistä. Jo pääsykoekirjana oli erittäin vaikuttava lukukokemus "Sammuuko suuri suku", joka kävi mukaansatempaavasti läpi historian sukupuuttoaaltoja ja niiden syitä sekä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä. Viime aikoina on ollut kiva huomata että biodiversiteetti alkaa viimeinkin nousta enemmän ja enemmän esille mediassa.

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu pidempään, mutta liian usein unohdetaan luonnon monimuotoisuuden vaalimisen tärkeys. Kun hakkaamme sademetsät ja ojitamme turvesuot ja laitamme tilalle yhden pitkälle jalostetun lajin plantaaseja menetämme evoluution miljoonien vuosien aikana muovaamia lajeja ja köyhdytämme ympäristömme elinkelvottomaksi. Nämä istutuspuupellot ovat alttiina kasvitaudeille, eroosiolle ja myrskyille aivan eri tavalla kuin alkuperäiset luontotyypit. Ne myös muuttavat metsän koko ekologian ja sen mukana pienilmaston. Sademetsiä ja turvesoita raivatessa työnnetään ilmakehään myös hurjia määriä hiilidioksidia, kun luonnonmetsiin ja maaperään varastoitunut hiili vapautuu. Yhtään vähättelemättä energiansäästön ja uusiutuvan energian tarpeellisuutta luonnonmetsiä ja erityisesti trooppisia sademetsiä suojelemalla voimme tehdä suurimpia ilmastotekoja.

Puuplantaasit sen sijaan tulevat järkeväksi vaihtoehdoiksi aavikoitumisuhan alla oleville alueille, joilta luonnonmetsät on jo hakattu ja eroosiota voidaan hillitä nopeakasvuisilla puulajeilla. Tällaisia alueita on paljon eteläisemmillä leveysasteilla. Meillä Suomessa eroosio uhkaa oikeastaan vain Lapin metsiä, jotka eivät välttämättä koskaan uusiudu hakkuiden jälkeen. Silloin ei istutuksetkaan enää auta.

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Loma - välttämätöntä ylellisyyttä

Loman viimeinen päivä menossa - sateisena, ei niin harmita että loppuu. Vaikka loppujen lopuksi lomasäällä ei niin ole merkitystä. Tärkeintä on että saa tehdä mitä huvittaa riittävän pitkään. Tällä lomalla vesirokko sotki suunnitelmat aika tehokkaasti perhettä kiertäessään, mutta silti
ehti kaikenlaista. Nukkua tarpeeksi, ottaa rennosti, retkeillä, syödä hyvin, käydä Virossa, mökillä, Hietsun kirppiksellä, Nuuksiossa ja tehtyä kaikenlaista työksi laskettavaakin, onneksi kuitenkin silloin kun itse haluaa ja sitä mitä haluaa. Lomapuuhat kuten remontointi ja pihan väsäys tuntuvat kivalta vaihtelulta istumatyöläisen elämään. Yksi hieno juttu on myös lukeminen. Tällä lomalla olemme vuorotellen lukenut lapsille Hergén koko Tintti-tuotannon. Lisäksi omat kirjat on tällä kertaa liittynyt ilmastomuutokseen, puutarhanhoitoon, feng shuihin ja tietysti sarjakuvat kuuluu kesälomaan; Julie Doucetin uusin, Himaset ja iki-ihana klassikko Nyrok City kokoelma.

Kaikista mahtavinta on kuitenkin se kun ajatukset irtautuvat normaaleilta poluilta ja kuin varkain huomaa ajattelevansa ihan uusia asioita ja kyseenalaistavansa normaalia perusmeininkiä. On hyödyllistä kyseenalaistaa asioita aina kerran vuodessa, arjen keskeltä asioita ei näe samalla tavalla. Vaikka sitten päätyisikin jatkamaan samaan malliin taas yhden vuoden eteenpäin on kyseessä ainakin tietoinen valinta eikä ajautuminen. Mutta yleensä loman lopuksi tulee joku konkreettinen uusi juttu jota haluaa tehdä. Tällä kertaa se on nämä politiikkajutut ja jälleen kerran vakaa aikomus liikkua enemmän ja monipuolisemmin. Viime kesän jälkeen se kesti helmikuulle asti :) On helppo uskoa tutkimuksiin joiden mukaan työtehokin tippuu merkittävästi

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Tietullit

Kävimme eilen Hangossa viettämässä aurinkoista kesäpäivää rantoja ja kahviloita kierrellen. Matkalla tuli taas todistettua pienen Hangon tien rekkaralli ja Hangon kauniisiin merenrantamänniköihin raivatut valtavat autonsäilytysalueet. Miten voi olla, että me täällä routaisessa harvaan asutussa pitkien etäisyyksien maassa pidämme tiet kunnossa täysin verovaroin, kun Keski-Euroopassa tietullit ovat arkipäivää joka puolella. Tietulleilla voidaan pitää tiestö turvallisessa kunnossa ja ohjata liikennettä kestävämpään suuntaan. Ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa pakottamaan meidät ennen pitkää siirtymään liikenteen ympäristörajoitteisiin. Mitä aiemmin sen teemme, sitä paremmin ehdimme vaikuttaa ja sopeutua muutoksiin. Tietulleilla voitaisiin myös suitsia rekkarallia ja sen haittavaikutuksia. Tietullit ovat myös täysin laillisia ja totuttu käytäntö EU:ssa. Väyrysen viime päivinä esittelemät luovat ratkaisut eivät tätä välttämättä ole.

Tukholmassa tietullit, tai ruuhkamaksut, otettiin pysyvästi käyttöön kansanäänestyksen ja kokeilukauden hyvien kokemusten saattelemana. Yksityisautoilu ja päästöt vähenivät ja ilmanlaatu parani kokeilun aikana. Pääkaupunkiseudulla uskon vahvasti samoihin myönteisiin vaikutuksiin. Yksityisautoiluun perustuva pendelöinti yhä kauempaa Uuudeltamaalta tulisi vähemmän houkuttelevaksi ja voisimme panostaa julkisen liikenteen kehittämiseen. Toivottavasti pääsemme sanoista tekoihin jo ensi vaalikaudella!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2008

Ekaluokkalaisten iltapäivät

Tulevat ekaluokkalaiset ovat nyt hyvin ansaitulla kesälomalla keräämässä voimia elokuuta varten. Toivottavasti kaikki aloittavat koulutaipaleensa innokkaina ja niin että arki saadaan sujuvaksi ja iltapäivät turvallisiksi. Suurin osa lapsista tarvitsee iltapäivähoidon ekaluokan ajaksi. Harva ekaluokkalainen jää mielellään moneksi tunniksi yksin kotiin. Kuitenkin Espoossa on vielä kouluja, joissa ei ole iltapäivähoitomahdollisuutta koulun tiloissa tai edes kohtuullisen kävelymatkan päässä. Näissä kouluissa opiskelevien lasten vanhemmat ovat hankalan palapelin äärellä. Monet ovat töissä Espoon ulkopuolella ja työmatkat ja epäsäännölliset työajat tekevät muutenkin arjen haasteelliseksi.

Iltapäivähoidon järjestäminen koulun läheisyyteen on pieni satsaus Espoolle, mutta tärkeä lasten tulevaisuuden kannalta. Turvallisuuden tulisi olla pieniä koululaisia koskevien päätösten teossa ensisijalla, ja lisäksi hyvä alku koulutaipaleelle on tärkeää myös lapsen kehityksen ja onnellisuuden kannalta.

torstai 19. kesäkuuta 2008

Sinilevällä kulkevat autot

Autossamme on ollut kummallinen nykimisvika jonkun aikaa ja tänään saimme viimein viedyksi sen huoltoon. Vika löytyi jostain mystisestä sytytyspuolasta ja sen vaijereista. Oli oikeastaan mukavan nostalgisen tuntuista että rikki oli mennyt joku käsin kosketeltava osa - autot kun ovat nykyään niin täynnä elektroniikkaa. Mutta siihen autoteollisuuden kehitys on jäänytkin, tankkaamme koslamme edelleen samoilla polttoaineilla jotka otettiin viime vuosisadan alussa käyttöön. Vaihtoehtoisten raaka-aineiden ja teknologian puutteesta tämä ei johdu. Öljyn käyttö on vaan ollut helppoa ja tuttua ainakin öljyteollisuuden näkökulmasta katsottuna.

Mikä vaihtoehdoksi? Hybridit ovat jo täällä, sähköautot tulevat oikeasti vaihtoehdoksi muutaman vuoden sisällä ja polttokennoja kehitetään suurin tutkimusinvestoinnein. Biopolttoaineissa on lähdetty liikkeelle huonoimmasta päästä, ruoan tuotannon kanssa kilpailevista etanolinlähteistä (maissi, sokerijuurikas) sekä sademetsiä tuhoavista dieselinlähteistä (palmuöljy, soija).

Onneksi nyt on kehitteillä järkevämpiä vaihtoehtoja. Yhdyskuntajätteeseen ja puunjalostusteollisuuden jätevirtoihin perustuvat prosessit ovat kaupallistumassa muutaman vuoden sisällä. Seuraavaksi voisimme hyödyntää Itämeren sinilevän. Valtavan leväbiomassan poisto tekisi vain hyvää Itämeren ekologiselle tilalle. Maailmalla on jo levän kasvattamoja, joissa kasvatetusta levästä tehdään monenlaisia materiaaleja, biomuoveja, kemikaaleja, ravintoa ja polttoainetta. Levään pohjautuvien biojalostamojen tutkimukseen ovat panostaneet myös useat yritykset, mm. Chevron ja Boeing. Voi olla, että levä on ainoa biomassaraaka-aine, jolla tulevaisuudessa realistisesti voidaan korvata öljy. Ehkä saariston lohikassit siis korvautuvat leväkasseilla ja paikallisilla biojalostamoilla, joista saadaan biodieseliä, uusiutuvaa energiaa, sushin raaka-ainetta, biomuovikasseja, luonnonlääkkeitä ja ylipäänsä kaikkea mitä valistunut tulevaisuuden kansalainen tarvitsee.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Luovan luokan kotipesät

Luin joku aika sitten Richard Floridan "The Rise of the Creative Class" bestsellerin. Kirja oli maineensa veroinen ajatusten herättäjä, vaikka toistikin itseään viimeiset sata sivua kuten niin monet kaltaisensa mediarummutetut popularisoidut tutkimukset. Floridan opit luovan luokan tärkeydestä innovaatioille ja houkuttelevien asuinympäristöjen kehittämisessä ovat kuitenkin kiinnostavia, tärkeitä ja kirjan ilmestyessä 2002 niillä oli myös uutuusarvoa.

Kirja keskittyi Yhdysvaltojen kaupunkien vertailuun, mutta yhteenvetona esitetään laajemmin sovellettavia johtopäätöksiä. Luovaan luokkaan lasketaan laaja kansanjoukko, kaikki jotka luovat työssään uutta. Espoossa kovin monilukuiset insinööritkin, joihin itsekin kuulun, ovat tässä tärkeänä osajoukkona vaikka nimestä ehkä ensin tuleekin mieleen taiteilijat, muusikot ja kirjoittajat. Kirjassa todetaan, että luovaa luokkaa houkuttelevat paikat, joissa on kolme T:tä; technology, tolerance ja talent. Eli suvaitsevainen ilmapiiri ja siitä seuraava monimuotoisuus, mahdollisuudet toteuttaa itseään kaltaistensa lahjakkaiden seurassa ja korkea teknologinen taso ovat tärkeimmät tekijät houkuteltaessa luovaa luokkaa. Jos ajatellaan Helsingin metropolialuetta, johon Espookin kuuluu, kaikki nämä kolme toteutuvat melko hyvin. Ja muutenkin täällä ollaan jo Floridan oppien mukaisesti pitkällä siirtymisprosessissa jälkiteollisesta yhteiskuntamallista palveluyhteiskuntaan.

Vielä voisimme kuitenkin parantaa. Yliopistot ja korkeakoulut ovat avainasemassa luovan luokan kotipesinä. Nyt puuhattavassa Aalto korkeakoulussa laittamalla hynttyyt yhteen saadaan kriittistä massaa, ja toivottavasti myös tutkimuksen laadun nousua yhä lähemmäs kansainvälistä kärkeä. Uuden luovan talouden luomisessa tämä on elintärkeää.

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Nuuksion poluilla

Tänä keväänä olemme kiertäneet Nuuksion polkuja aiempaakin innokkaammin. Lapset ovat sen ikäisiä että reviiriä voi helposti laajentaa Haukkalammen peruspolkujen ulkopuolelle. Kaikkien yhteinen ihastus on ollut Sorlammen luontopolku. Reilun 5 kilometrin polulla on melkoinen kirjo erilaisia luontotyyppejä kalliomänniköistä suonlaitoihin, aarnikuusikoihin, valoisaan lehtoon ja matkalle osuu muutama lampikin. Toukokuussa Nuuksiossa on kivaa seurata heräileviä rupikonnia jotka kankein jaloin nousevat talvikoloistaan ja hyppivät lampeen. Muutama viikko tämän jälkeen heräävät kyyt, jotka eivät ole ihan yhtä iloinen yllätys polulla lekotellessaan. Yhteistä kaikille retkille on se, että joka kerta takaisin tulee rentoutuneena ja eväät loppuvat aina, vaikka niitä olisi monta repullista.

Bussimatkustusta 70-80-luvuilla

Kuka muistaa vielä Auto Arvelan kelta-beiget bussit? Silloin, kun bussin penkit olivat vielä oikeasti pehmeät. Niskatuissa oli oksennuspussit, ikkunoissa haalistuneet tekokuituverhot ja takapenkkien taustapaneeleissa Ylä-Kivenlahden ja Soukan sankareiden hengentuotteita. Sitten oli Tyllilän linjan sinivalkoiset pyöreämuotoiset dösät ja Espoon auton punavihreät, joissa kuljettajilla oli aina nykivä ajotyyli.

Ensimmäinen bussimatka jonka muistan oli Latokaskessa leikki-ikäisenä. Käveltiin äidin kanssa päättärille, jossa odotti viiksekäs kuski ja äänekäs rahastuslaite, josta sai haalistuneen lipun. Penkit olivat tosi hienot, täyttä 70 luvun tyyliä violetti-aniliininpunaisine psykedeelisine kuviointeineen. Matkustus oli rauhallista tähän päivään verrattuna. Länsiväylällä ei ollut montaa kaistaa tai eritasoliittymää ja Kampissa laiturit olivat levällään ikituulisella kentällä.

Nykyään kaikki toimii tehokkaasti. Zetit ovat korvautuneet arvokorteilla, Z-dösistä on tullut oletusarvo ja pikalinjat ja jokerit on keksitty. Silti kuljen vielä tänäänkin
160:llä, kuten pikkutyttönä 70-luvulla. Jotenkin se tuntuu kivalta, vaikka bussille onkin räjäytetty uusi reitti läpi lapsuuden vekkulikerhon takametsien eivätkä kuskit enää tunne kaikkia alueen asukkaita.

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Vesi on aina väärässä paikassa

Alkukesän kuivuus ja viime päivien kauan odotetut sateet saavat miettimään sitä, miten vesi tuntuu olevan nykyään aina väärässä paikassa. Kasvavat osat maapalloa kärsivät jatkuvasta kuivuudesta ja aavikoitumisesta ja vedestä on ankara pula Euroopassakin, esimerkiksi Kataloniassa missä vettä kuljetetaan miljoonia litroja tankkereilla kuivuudesta ja eroosiosta kärsiville alueille. Suomessa pohjavesien ja sisävesistöjen pinnat heittelevät vuodesta toiseen. Sateet tuntuvat tulevan rajumpina kuuroina, jolloin vesi jakautuu epätasaisesti. Mutta meidän ongelmamme ovat pieniä verrattuna etelämpien alueiden tulviin, mutavyöryihin ja muihin ääri-ilmiöihin.

Ja mitä me teemme. Juomavettä tehdään merivedestä isoissa suolanpoistolaitoksissa ja Suomessakin suunnitellaan tekopohjaveden valmistamista jätevesiä harjuja pitkin pumppaamalla Tampereen ja Turun välillä. Uudet teknologiset ratkaisut ovat tervetulleita sopeutumiskeinoja mutta entäpä veden käytön vähentäminen teollisuusmaissa joissa kalliisti puhdistettua juomavettä vedetään vessanpöntöistä alas ja hukataan hirveitä määriä tehottomissa prosesseissa. Puhumattakaan siitä, millaiset vaikutukset ilmastonmuutoksen hillitsemisellä olisi maapallon vesitaseisiin. Hyvät ratkaisut ovat usein yksinkertaisia - säästetään vettä ja energiaa, ei hakata sademetsiä ja istutetaan lisää kasvillisuutta mikro ja makroilmastoa parantamaan.

torstai 12. kesäkuuta 2008

Biojalostamoista

Olin tänään Metsäklusterin järjestämässä tilaisuudessa biojalostamojen tulevaisuuden tutkimusta ideoimassa. On ollut hauskaa puukemistinä seurata miten yhtäkkiä kaikki ovat niin innoissaan puun käytöstä hiilineutraalina raaka-aineena tulevaisuuden materiaaleille, kemikaaleille, biomuoveille ja polttoaineille. Biohuumassa moni iso globaali toimijakin erehtyi ensin helpoimpaan ratkaisuun - maissipohjaisen tärkkelyksen, soijan ja muiden ruoan tuotannon kanssa kilpailevien raaka-aineiden hyödyntämiseen polttoaineiden ja biopohjaisten muovien tuotannossa.

Nyt puun edut hiilineutraalina uusiutuvana raaka-aineena on huomattu - riskinä on enää se, että taas rynnätään kokonaisuuden kannalta älyttömiin ratkaisuihin, kuten puun suoraan polttoon energiakäytössä tai puun pilkkomiseen pieniksi raaka-ainekomponenteiksi esimerkiksi etanolituotantoa varten, jolloin ainutlaatuiset luonnon luomat pitkäketjuiset aineosat tuhotaan halvan bulkkikemikaalin tuotantoon. Etanolia ja biodieseliä voidaan tehdä jäteliemistä, puu tulee käyttää arvonsa mukaisesti. Tässä on Suomen mahdollisuus korkean jalostusarvon biotalouteen ja sitä meidän ei pidä hukata.

Miksi ehdokkaaksi?

Olen ollut reilun viikon kunnallisvaaliehdokkaana ja olen itsekin vielä vähän ihmeissäni asiasta. Liityin Vihreisiin vajaa kuukausi sitten ja olen lueskellut puolueen periaateohjelmaa (yllättävän kiinnostava paperi :) ja täsmennellyt vaaliteemoja.

Miksi ryhdyin ehdokkaaksi? Syitä on monta, päällimmäisenä huoli ilmastonmuutoksesta ja lasten asioista. Molempiin asioihin olen pyrkinyt vaikuttamaan arkisilla valinnoilla; ilmastonmuutokseen työpaikan valinnalla, asumisvalinnoilla, kulutustottumuksilla ja kierrättämällä ja lasten asioihin omien lasten kautta. Mutta mutta. Nämä teot tuntuvat niin pieniltä. Kunnissa päätetään isoista linjauksista jotka vaikuttavat paljon enemmän kuin olen itse tähän asti voinut vaikuttaa. Toisaalta olisi hienoa jos voisin käyttää työn kautta kertynyttä osaamista kestävän kehityksen teknologioista yleisemmän hyvän eteen. Siinäpä suurimmat syyt.

Ja sitten vielä yksi syy. Espoo on hieno kaupunki. Täällä on ollut kivaa kasvaa ja elää. Latokasken puuelementtitalojen pölyisiltä pihoilta Kivenlahden kasaritunnelmaan ja teekkarikylän nuhruiseen soluun - Haukilahden huipulle jääkylmään kaksioon, Espoonlahden pikkuruiseen yksiöön, Tuomarilan rehevyyteen etanoiden ja sepelkyyhkyjen keskelle ja nyt viimeiseksi Nöykkiöön pihalle jossa on lähemmäs sata lasta. Kaikkia paikkoja yhdistää se, että luonto on lähellä ja niin toivoisin olevan jatkossakin, vaikka Espoo kasvaakin koko ajan.